Kerran opiskeluaikaan piirtelin kesätöissä kuormituskäyriä. Yhdessä kohtaa oli aikamoinen monttu. Siihen päättivät ottaa lisäurakan. Kukaan ei mitenkään noteerannut, kun yritin kertoa, että siinä montun kohdallakin käyttöaste oli 130.

Sellainen monttuviikko on ollut menoillaan. Jotain pientä askaretta vielä mahtuisi eikä vieläkään mentäisi punaiselle. Ehkä.

Viikonlopuksi pitäisi mennä perikunnan mökille laituria korjaamaan. Jäävaurioita. Havainnoitu heinäkuussa. Mitä sitä suotta lämpöisten vesien aikaan rehkimään. Vielä vähän kun odottaisi, niin voisi seuraavalla jäällä seisten vinssata.

Minulla on monikymmenvuotinen kokemus miehen suvun tavasta toteuttaa projekteja. Yleensä ne on suunniteltu selkäytimen jatkeella ja toteutettu koomassa, mutta raivoisasti. En odota viikonlopulta suurta rentouttavaa elämystä järvimaisemassa.

Kommentointeja

Sellistilläkin on kiire. Hänen kassajonojohtopäätöksissään on tosin virhe: suurperheen äidit selviytyvät empiiristen tutkimusteni mukaan kassalta huomattavasti nopeammin kuin mitkään muut hänen mainitsemansa kansalaispiirit. Mukaanlukien masturboivat karhut.

Blogisanomat buustaa salakapakkahanketta. Enää puuttuu yrittäjä. Toimivalle konseptille olisi tarjolla mm. vain muutaman päivän käytetty Kuuman listan kärkipaikka.

Kirjallisuuskeskustelu yleisesti ja nuorisokirjallisuuskeskustelu erityisesti on vellonut niin
Kauralla kuin Kirstilläkin. Mutta mistä löytyisi konkreettiset vinkit? Sun äitis kaipaa tietoa 15-vuotiaille pojille sopivista kirjoista.

Nimittäin nyt pitäisi äkkiä perustaa koti, jossa luetaan ja kirjoitetaan. Haluaisin näet kovasti, että lapsistani kehittyisi yhtä suvereenin tuottoisia kirjoittajia kuin Sedis ja Katri (jonka blogin ja sarjakuvablogin olen lisäämässä linkkilistaani heti, kun olen koneellani ennen klo 12 yöllä).

Ja sitten hieman tietokoneasiaa (vapiskaa kaikki nörtit!)

Skrubu jatkaa PowerPointin tyhmentää -teeman käsittelyä, kannattaakin!

Moca puhuu oikeastaan muuten vain Oulusta, mutta kun Oulusta puhutaan, kulkeutuvat ajatukset PanOuluun ja langattomuuteen ylipäätään.

Lopuksi pieni tarina äidin eka kerrasta. Pari vuotta sitten olin kurssilla, jolla minun piti pitää pikkuinen esitys ja palauttaa paksuinen raportti. Esitystä edeltävä ilta meni sivistävästi kollegoiden kanssa puhellessa. Esityksen nyt aina pitäisi vähemmälläkin valmistelulla, mutta raportti oli jossain määrin vaiheessa. Ei hätää, yö aikaa. Paitsi että miten sen tuotoksen tulostaisi iBookiltani?

Neljältä yöllä kirjoitelma oli valmis, ja suunnitelma myös. Fiksuna tyttönä päättelin, ettei paikallisen oppilaitoksen wlan-verkko millään stoppaisi kirjaston seinään, vaan valuisi vähän pihan puolelle. Kirjaston portailla ihailin marraskuista kuutamoa ja heinän pinnalla kiilteleviä jääkiteitä lähettäesäni tuotostani itselleni sähköpostilla. Seuraavana aamuna avasin postin kurssipaikan pc:llä, tulostin sen ja palautin määräajassa.

Oli se vaan uskomaton fiilis istua pakkasyössä pihalla ja pidellä yhteyttä sylissä! Sen muistoksi kohotan maljan PanOululle ja painun nukkumaan!