Tänä iltana ajattelen Tätiä viidakon reunalla. Mrs Ruu Morbid kammoaa ylhäältä tulevaa sormenheristelyä ja tosikkoja. Ruu suhtautuu hellällä huumorilla itseensä ja muihin ja kirjoittaa hurmastuttavia kuvauksia kirjallisuuskurssilta.

Legendaarinen äidinkielenopettajani Kaisu Pohto julisti meille 70-luvulla: “Teistä ei tule kirjailijoita tai toimittajia. Teistä tulee opettajia, lakimiehiä, insinöörejä ja merkonomeja. Teidän ei tarvitse koskaan kirjoittaa novelleja, pakinoita, näytelmiä tai romaaneja, mutta te jokainen joudutte työssänne kirjoittamaan sujuvaa asiaprosaa. Niin että lopettakaa tuo napina ja alkakaa jäsentää aihetta Peruna, hyödyllinen viljelyskasvi.

Kun en itse oppinut koskaan kirjoittamaan kuin paneutunutta pohdintaa, ihailen suunnattomasti ihmistä, joka osaa kuljettaa tarinaa dialogin avulla. Ruun tarinat etenevät repliikein. Missään välissä ei ole tarvetta jaaritella kuvauksia luokkahuonesta ja ihmisten ulkonäöstä. Ja silti niistä syntyy lukijalle selkeä mielikuva.

Ruun laihdututtajalle kerron seuraavaksi selkeällä asiaproosalla otteita luennosta, jolle äskettäin osallistuin (palasia aiheesta olen tiputellut jo Kauran ja Ammun kommenteissa).

Antti Särkelän (Tervalammen kuntoutuskeskuksen johtaja) luennon aiheena oli Voimaantuminen. Sana on tuttuakin tutumpi meille, jotka jotenkin puuhastelemme vammaisten tai syrjäytymisvaarassa olevien kanssa. Siinä missä monet voimaantumisesta puhuvat näkevät koko asian vain yksilön pään sisällä tapahtuvana prosessina, Särkelä tarkasteli voimaantumista toiminnan teorian näkövinkkelistä. Hänen pointtinsa oli, että ihminen tulee toiminnan kautta siksi, mitä on.

Koko esitys oli rakennettu kolmen avainsanan ympärille, PowerPoint-esitystä ei tarvittu asian perille saamiseen! Alla sanat ovat Särkelän, esimerkit olen keksinyt omasta päästä Ruun kertomaan laihdutusongelmaan istuviksi.

Halu
Kun tukeva ihminen katsoo itseään peilistä eikä ole kuvaansa tyytyväinen tai kun hän hengästyy kävellessään tai ei mahdu vaatteisiinsa, hänelle tulee halu laihtua ja hän päättää aloittaa dieetin. Tuolla hetkellä halu on totta riippumatta siitä, mitä mahdollisesti jatkossa tapahtuu. Saattaa nimittäin käydä niin, että hetikohta laihdutuspäätöksen jälkeen joku tarjoaa herkullista piirakkaa. Silloin halu saada syödä hyvää voi voittaa halun laihtua. Halua on tilanneriippuvainen eikä kuuntele järjen ääntä.

Tahto
Siksi tarvitaan tahtoa. Tahto on tietoista sitoutumista. Tahto on sitä, että kykenee tarvittaessa toimimaan halunsa vastaisesti! (Ei kuulemma ole sattumaa, että vihkikaavassa kysytään Tahdotko rakastaa?, se on eri asia kuin Haluatko rakastaa? Tahto kestää paremmin vastoinkäymisiä kuin halu)

Rakenne
Vaikka rautainen tahto laulun mukaan vie läpi harmaan kallion, on silti hyvä, jos rakenne tukee päätöstä. Vaikka laihduttajalla olisi halu laihtua ja tahtoa päätöksen pitämiseen, ei silti kannata riskeerata hankkiutumalla jatkuvasti tilanteisiin, joissa repsahtaminen uhkaa. Jos kaiken aikaa kuljeskelee reittejä, joiden varrella on herkullisa tuoksuja tai kyläilee tutuilla, joiden kanssa on ollut tapana nauttia leivoksia, on laihtuminen epätodennäköistä.

Päihdekuntoutujia kehotetaan välttämään kaveripiiriä, jossa päihteiden käyttö on ollut osa rakennetta. Tupakkalakkolainen tietää, että tiukimmilla lopettamispäätös on tilanteissa, joissa aina on ollut tapana panna tupakaksi.

Kun aiempaa toimintaansa, vaikkapa liiallista syömistä, haluaa muuttaa, pitää elämä saneerata sellaiseksi, että rakenne tukee päätöksessä pysymistä.

Toimimalla laihtumista edistävästi laihtuu. Tällainen toiminta pitää saada osaksi rakennetta. Ensin uusi rakenne tuntuu vieraalta. Puolessa vuodessa siihen kuulemma tottuu. Kaikkiin muutoksiin pitää varata aikaa. Nopeasti laihdutettu läski palaa, mutta jos omaksuu vähitellen uuden elämäntavan, rakenne kantaa ja muutokset ovat pysyviä.

Särkelä väitti, että jos puoli vuotta käy lenkillä, käy lopulta niin, että lenkin väliin jättäminen (=rakenteen vastainen teko) on vaikeampaa kuin lenkillee lähtö, silloinkin kun taivaasta sataa akkoja äkeet selässä! (Äitini ei puhunut mitään puolesta vuodesta, mutta suunnilleen samaa tarkoitti hänen virkkeensä:“Jos viikon pitää jääpuikkoa pyllyreiässän, niin toisena jo kaipaa!”)

Särkelän mukaan on hyvä hakea toiminnan tueksi myönteisä mielikuvia. Laihduttajan ei kuulu liimata jääkaapin oveen pelottelukuvia, vaan kannustuskuvia.

Niin tekee Ruunkin laihduttaja: kuvittelee itsensä hoikaksi lakinaiseksi harmaassa jakkupuvussa. Sen mielikuvan voimin sitten jaksaa laihduttaa.

Pitäisiköhän minun aloittaa mielikuvaharjoitukset, joissa kotini on siisti? Halua olisi, löytyykö tahto ja toiminta?