Sun äitis oli olemassa ennen kuin samanniminen blogi. Moni epäili minua joko miespuoliseksi trolliksi tai määrittelemättömäksi epätodeksi. Sedis sanoi pitkään luulleensa, että Sun äitis on Pää auki ja Helen epäili Varo vaaniksi.

Suuri kunnia, tuollainen arvelu. Noiden viimemainittujen vuoksi näet olen nettiolemassa. Viime syksynä haahuilin Pinserin listalla. Lueskelin yhtä blogia ja silmäilin toista, mutten kiinnittynyt mihinkään. Jos olisin jatkanut sellaisena satunnaiskäyttäjänä, minulla ei olisi omaa blogia enkä viettäisi blogeja seuraamalla niin tolkuttomasti aikaa kuin nykyisin teen!

Silmäilyretkillä päädyin Vaanilaan, missä Ainailona pitää salonkiaan. Ainailonalla oli tapana nostaa uusia blogeja sivupalkkinsa tarkkailuluokalle ja perustella valintojaan postauksissaan (sellainen rakentavahenkinen blogikriitikko, tiedättehän). Sitä kautta opin tuntemaan monia ihania nuoriamiehiä: Moroskoopin (Nyt olet palannut hurmurin elkein Blogistanin baaritiskille silmää iskemään), Pää auen ja Just sopivastin (Älkää kysykö miksi – naisen intuitiota on vaikea selittää ja nyt on jo myöhäkin), Mummilan Janin (Jatka samaan malliin mummilanmummonpoika, saatat päätyä jopa silmäiltäviin) ja Kobaïan (kai sieltä pääsee tirkistelemään taas hyviä kuvia).*

* lainaukset Ainailonalta.

Ainailona johdatti minut myös Sediksen ja Turistin luo. Siinä olikin jo sellainen takuuvarma Pamauksen perusrunko kasassa, että koukkuun jääminen oli väistämätöntä.

Ennen vuodenvaihdetta vakilukemistooni oli vielä jostain tarttunut kaksi hurmastuttavaa Maria: Surullisia elämiä ja Mieto marinadi. Ja ihan hulvattomat Karuselli (jota yhteisö tiesi odottaa ja kaivata) sekä Kilpirauhasen vajaatoiminta.

Kun Sun äitis syntyi tammikuussa, olivat Ainailona ja PA tietämättään kätilöinä. Ainailona oli mielestäni oikeesti ollut äiti, joka kannatteli blogipoikiaan. Minä vain kopioin idean. Ja nimen vohkin PA:n kielioppijutusta, jossa mainittiin sun äitis -passiivi.

Moroskooppi muuttui Kuulikseksi ja Kilpirauhasen vajaatoiminta Jäädykepiirikunnaksi (onko kukaan tänä vuonna blogeihin eksynyt ihmetellyt, miksi piirikunnan hemmon nimi on Vt?), mutta muuten ydin oli ehjä.

Blogaaminen on kestävyyslaji, kuten Ainailona sanoo. Minun kantajengissäni on murenemista havaittavissa, mistä olen pahoillani. Onneksi minulla on nykyään muitakin vakipaikkoja. Niistä kerrron ensi kerralla enemmän. Nyt kutsuu patavesi!