Olisin kyllä ehtinyt perille paljon aiemmin, mutta matkalla bussipysäkille muistin, että rauta jäi päälle. Piti palata. Olisi ollut aika noloa, jos makuulle vetäytynyt Gorba olisi menehtynyt savukaasuihin sillä välin, kun itse olin sisäpiirin pikkujouluissa.

Näin valtavasti tuttuja, joista olin aiemmin tavannut naamakkain vain noin neljä. Ensinnä istahdin Marinadin pöytään. Ja uskokaa minua, neiti ei ole lainkaan mieto, vaan paljon räväkämpi, kuin osasin odottaa! Kaiken maailman miehet ovat kuulemma toivoneet, että Marinadi palauttaisi sivulle sen alkuperäisen hymykuvan. Nyt livetapaamisen jäljeltä en suosittele paluuta entiseen: särmikäs on aina mielenkiintoisempi kuin turhan kiltti.

Seuraavaksi kättelin keväisestä Kuukeli-gaalasta tuttua Siguraattoria, jonka tiesin löytyvän myös Ikuisuushetkesi-blogin taustalta. Siinä illan mittaan sitten paljastui, että Sigu on lisäksi Perso kaikelle! Perso taas kulkee välillä Keskisormiblogi pystyssä, joten enää pitäisi keksiä, mitkä ovat ne kaksi muuta blogia, joita tämä toimen nainen toimittaa.

Edit tähän väliin
Hitsit! Vanhempana muisti pätkii. Siinä heti alussa moikkasin myös Pörröä ja Kriisipuuroa

Monen blogin mies on myös nillittävä Jude Vihervaara, jonka kanssa juttelin hetken. Jeps, meillä kummallakin kuluu blogeissa enemmän akaa kuin kunnon ihmisten mielestä on sopivaa!

Lähistölläni istuskeli paljon ihquja nuoriamiehiä, ainakin Saksasta joulukotiutunut PA, pintaliitävä Oopa (joka kyseli suosituksistani. Ja jolle vastasin, että jahka saan aikaiseksi päivittää linkit, mikä on ollut puutelistallani n. vähintään kaksi kuukautta, niin sitten tulee lisää suositeltavia) sekä maailman lutuisin Justin.

Turistin nimettömässä kimalteli uudenuusi kihlasormus. Edes Sen äiti ei vielä tiedä, vaikka Sun äitis ja jo tietää! Viimeksi, kun tapasin Prinsessan päädyin epä-äitimäisesti kommentoimaan timmiä kroppaansa. Tällä kertaa hämmästyin siitä, miten pitkät hiukset Prinsessalla on. Helenillä taas olisi ollut aihetta, muttei aikaa hair-cut-blogaukseen. Lopputulos oli varsin pirtsakka. Matkailevaa Marjutia moikkasin myös.

Yhden vanhan trauman sain poistettua historiaan: en enää pelkää Visukinttua. Ja yhden haaveen toteutettua: hipaisin Mitvitin poskea.

Tietenkin tapasin myös Sen Jannen, jonka nimeä en osaa kirjoittaa (kiitos aktivistille mainion pikkujoulun koollekutsumisesta!) Myös My typon Leenan treffasin ja tulin esitellyksi sivaltavasta huumoristaan tunnetulle Soopalle.

Fabulan Jaakko kertoi innostuneesti päätoimittamastaan Vahtikoirasta. Tarkoituksena on seurata eduskunnan äänestyskäyttäytymistä. Erityisinä mielenkiinnon aiheina ovat perustuslaki ja sananvapaus. Tällaisena enempi kansalaissurinalismiin taipuvaisena blogaajanakin ymmärrän, että Vahtikoirassa voisi olla ainesta kaivatuksi kansalaisjournalistiseksi blogiksi. Mistä tulikin mieleeni, että juttelinhan minä myös Kari Haakanan kanssa.

Edit tähän väliin
Pahus! Monta vakkariani jäi jututtamatta. Just nyt jurppii eniten, etten ehtinyt tavata pni:tä.

Mutta sitten Gorba soitti. Tavoillen uskollisena hän oli jo vetäytynyt levolle, kun läksin kotoa. Mutta tavoistaan poiketen hän pintautui myöhemmin illalla ja soitti kysyäkseen, mistä minut löytää. Olimme sopineet, että tämän Manalan-keikan kylkiäisenä voisimme käydä fiilistelemässä Bottalla (kahden viisikymppisen ei muuten oikein tule lähdetyksi sinne!).

On näet niin, että juuri Bottalla tapasimme ensimmäisen kerran 4.11.1977 (en minä sitä muistiin merkinnyt eikä hänkään, vaan ystäväni Liisa). Tilanteen kulku oli seuraava: istuin Liisan kanssa höpöttelemässä, kun Gorba ja sen kaveri Jussi tulivat paikalle. Jussi sanoi:“Mä haen tota tummaa, hae sä tota vaaleeta”. Ja Gorba totteli. Että siinä mielessä tämä on vähän sellainen järjestetty avioliitto.

No, Gorba saapui Manalaan ja viihtyi yhden kaljan verran. Sitten Mitvit ystävällisesti näytti meille passage wayn, jota pitkin pääsi tanssikerroksiin. Kävimme nuuhkimassa paikat (jotain tuttua, jotain muuttunutta) ja hytkymässä hikeen (ennen oli muistaakseni parempaa tanssimusiikkia). Yhden paikkeilla vanha pari hankkiutui kotiin.

Oikein oivat pikkujoulut. Sun äitis suosittelee kaikille lämpimästi osallistumista yhteisiin tapaamisiin! Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin viimeistään Kuukkeli-gaalan aikaan on seuraava tilaisuus yllättyä ja ilahtua.

***

Piti vielä lisätä, että BlogiPersoonaBlogin uusi tähtiviera on vihdoin voittanut tekniset vaikeudet ja saanut tarinansa julki. Tutustukaa ihmeessä mielenkiintoiseen e-mieheen!