Varoitus: Vaikka alla olevan postauksen on kirjoittanut muodollisesti pätevä matematiikan opettaja, joka kaiken lisäksi elättää itseään ja katrastaan kyseisessä tehtävässä, ei kysymyksessä ole matematiikan opettajien tai oman oppilaitokseni virallinen kannanotto, vaan pelkkä yhden ihmisen henkilökohtainen näkemys.

***

Virallisesti meillä kuuluu iloita suomalaisten koululaisten hyvästä sijoituksesta kansainvälisissä Pisa-vertailuissa. Erityisen innoissaan pitää olla siitä, että meillä erot heikoimmin ja parhaiten menestyvien välillä ovat pienet. Tämä jos mikä osoittaa suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuuden ja oivuuden, tulee ajatella.

Helsingin Sanomien yleisönosastossa huolestunut äiti kertoi, että hänen lapsensa koulussa matematiikan opetus on jaettu kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä on perusryhmä, toinen on lukioon tähtäävien ryhmä ja kolmanteen ryhmään ohjataan ne, joilla on runsaasti tuen tarvetta matematiikan opiskelussa. Äiti oli huolissaan, että moinen järjestely salakuljettaa kouluun pahamaineiset tasokurssit.

Torstain Hesarissa opetushallituksen ylijohtaja Irmeli Halinen vastasi [€].

“…Tasokursseista peruskoulussa luovuttiin jo 1985. Sen sijaan peruskoulussa opetusta voidaan ja on käytännössä välttämätöntäkin eriyttää oppilaiden tarpeiden mukaisesti… Ryhmäjaolla ei saa rajoittaa oppilaan mahdollisuuksia hankkia tietoja ja taitoja tai hakeutua jatko-opintoihin… Opetushallituksen antamat opetussuunnitelman perusteet ovat sitova normi, jonka mukaan opetus on järjestettävä eikä Opetushallitus hyväksy tästä poikkeavia ratkaisuja… Oppimäärää yhdessä tai useammassa aineessa voidaan yksilöllistää ja tavoitetasoa madaltaa vain oppilasyksilön - ei koskaan kokonaisen oppilasryhmän osalta…”

Olisin taipuvainen tulkitsemaan vastauksen niin, että ryhmiin jakaminen sinänsä ei ole väärin, kunhan kaikissa ryhmissä on mahdollista saavuttaa OPH:n asettamat tavoitteet. Menetelmiä voi mukauttaa kokonaiselle ryhmälle, mutta tavoitteiden mukautus on mahdollista vain oppilaskohtaisesti ja edellyttää erityisopetuspäätöksen tekemistä ja HOJKSia (henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa).

Hyvä! Minun kokemukseni on, että jääräpäinen tasapuolisuuteen pyrkiminen kaikkia kimpassa opettamalla ei palvele ketään. Jos oppilaalla on vaikeuksia matematiikassa, käy pahimmillaan niin, että hän vaeltaa läpi yläasteen oppimatta mitään uutta. Vastaavasti matematiikkaa helposti oppiva istuu tunneilla turhautuneena ja odottaa, että kolme vuotta kuluisi mahdollisimman pian.

Minun kokemukseni on, että matematiikassa heikommat opiskelijat hyötyvät siitä, että heitä opetetaan omana ryhmänään. Silloin opettaja voi valita heille sopivan lähestymistavan eikä kenenkään tarvitse hävetä “tyhmiä” kysymyksiä. Sekaryhmässä heikommat helposti välttävät kysymistä, etteivät leimaudu osaavampien silmissä.

Lahjakkaatkin hyötyvät (mutta tästä puhuminen on Suomessa liki tabu!). Taannoin kirjoitin postauksen prosenttilaskusta. Saamani palaute oli pääosin myönteistä. Vain Tristan älähti: miksi itsestäänselvyyksiä piti vääntää rautalangasta sivutolkulla! Saman turhautumisen kohtaavat matikantunneilla ne, jotka jo otsallaan oivaltavat oikean ratkaisun, mutta joutuvat laahaamaan muun sakin mukana. Kyllä heilläkin pitäisi olla oikeus edellytystensä mukaiseen opetukseen.

Koulussa opitaan paitsi niitä juttuja, joista todistukseen annetaan arvosanat, myös paljon muuta, joka auttaa selviytymään suomalaisessa yhteiskunnassa. Nämä taidot ja asenteet omaksutaan kuin ohimennen virallisen opetussuunnitelman ohessa. Siksi kannatan lämpimästi koko ikäluokan yhteistä koulua. Kaikkien ei silti pitäisi joutua istumaan yhdessä läpi kaikkien tuntien. Matematiikan perusvalmiudet ovat arjen hallinnan kannalta niin keskeisiä, että kaikilla pitäisi olla peruskoulussa oikeus niiden haltuunottoon. Tämä saattaa edellyttää rinnakkaisien opetusryhmien perustamista tai osa-aikaista erityisopetusta.

Minun on vaikea ymmärtää Pisa-hymistelyä niin kauan, kun oppilaakseni ammatilliselle toiselle asteelle tulee vuosi vuodelta yhä enemmän oppilaita, jotka eivät hallitse edes peruslaskutoimituksia. Niin kuin sitä, että kertolasku ja jakolasku ovat toistensa pareja: toiseen suuntaan mennään kertomalla, takaisin pakitetaan jakamalla. Ja sama peli yhteen- ja vähennyslaskun kanssa. Peruskoulunsa nämäkin oppilaat ovat silti käyneet. Jokin niissä järjestelyissä mättää!

(Erityisesti haluan tässä korostaa, etten missään nimessä halua syyttää sen paremmin opettajia kuin oppilaitakaan. Rakenteille ja toteutustavoille tässä jotain pitäisi tehdä. Ihan ensimmäiseksi voisi alkaa miettiä, onko sittenkään tasapuolista opettaa kaikkia aina yhdessä. Vai toteutuisiko tasapuolisuus paremmin, jos oppilas olisi oikeutettu omaa lähtötasoaan vastaavaan opetukseen.)

***

Toinen juttu
Viimeisten kahdenkymmenen tänne johtaneen hakusanan joukossa ovat olleet:

    - prosenttilasku
    - vaikea prosenttilasku
    - prosenttilasku ja kate
    - laskupohjat (kahdesti)

ja Stockan aleale -postaukseeni tippuu kävijöitä muutaman kävijän päivävauhtia. Joku noista etsivistä saattaisi hyötyä prosenttiprujustani. Ongelmana on, että just nyt minulla ei ole paikkaa, jonne uppia tuo materiaali (pdf, ei paljon minkään kokoinen). Voisiko joku ystävällisesti tarjota minulle palvelimeltaan tilaa, johon voisin tuikata prosentit jakoon?

(On täältä kyllä yritetty etsiä tietoa myös neitsyyden menettämisestä, housuihin pissaamisesta ja taloyhtiön kosteusvaurioista, mutta näille etsijöille minulla ei valitettavasti ole materiaalia tehtynä.)