27.02.2006 19:56
Marraskuisena yönä meri on pimeä Kaivopuiston rannassa, mitä nyt Harmaja hissuksiin välkyttää etäällä. Liisa kääntää Datsunin kävelytielle ja takapenkillä käsi tavoittelee rintaa.
- Sulla on kauniit kädet, äidin kädet, se sanoo ja puristaa rintaani.
- Toista kans, vastaan.
Toukokuussa se kosii.
Istun venetrailerilla ja nyökkään.
Vajan ovesta näkyy hiekkapiha ja vanhoja autonrenkaita.
Minun ei koskaan tarvinnut koulussa kirjoittaa novelleja. Me Kaisu Pohdon oppilaat kirjoitimme paneutunutta pohdintaa. Siksi piti vanhoilla päivillä kokeilla. Resepti on Kirstiltä ja menee näin:
1. Maisemakuvaus
2. Joku tekee jotakin
3. Joku sanoo jotakin
4. Joku sanoo jotakin
5. Yllättävä käänne
6. Joku tekee jotakin
7. Maisemakuvaus
Jatkakaa!
Tuossa oli toden totta yllättävä käänne. Minä olisin olettanut tapahtumankulun seuraavaksi:
- Sulla on kauniit kädet, äidin kädet, se sanoo ja puristaa rintaani.
- Toista kans, vastaan.
– Sulla on kauniit kädet, äidin kädet, se toistaa.
Comment PA — 27.02.2006 @ 20:15
PA,
sinulla on upea kyky kuunnella kirjoitettua tekstiä! Ratkesin itkunauruun kommenttiasi lukiessani, niin paljon se minua huvitti!
Comment Sun äitis — 27.02.2006 @ 20:20
Mietin aihetta viisi minuuttia ja huomasin, että tämä on aika vaikeaa.
Tarvitsisin useampia vuorosanaja. Tässä on oikaistu ovelasti naamioimalla dialogi kosimiseen ja nyökkäämiseen…
Comment PA — 27.02.2006 @ 20:25
Tuohan on hieno!
Comment Herkku — 27.02.2006 @ 21:01
Upea aihe ; olen aina kadehtinut miten jotkut osaavat rustata hienoja novelleja ihan lyhyestäkin jutusta.
Nyt löytyi se salainen kaava ! Täältä tullaan, Nobel ja kumppanit…
Comment maurelita — 28.02.2006 @ 0:35
7 virkkeen novelli
Satanut iltainen katu kimmeltää toiveiden valossa. Naapurit riitelevät jo väsyneinä, jälleen kerran, viimeistä kertaa?
-Loppuuko tämä tappelu koskaan, vaimo huokaa.
-Ehkä, jos jaksamme tarpeeksi pitkälle, toteaa mies hieman jo hymyillen.
E…
Trackback Melkein Blogi — 28.02.2006 @ 7:43
Mahtava! Muuten jatkaisin, mutta en kuitenkaan saisi yhtä hyvää aikaiseksi
Comment Kukkis — 28.02.2006 @ 11:15
Tulipa taas ajattelemattomasti laitettua tuo tuonne omalle blogille, trackback leikkaa lopun tylysti pois. Mutta linkkiä seuraamalla toki voi loput lukea
Kovasti kiitoksia Sun Äidille, tästä pidin oikein paljon.
Comment Kuraattori — 28.02.2006 @ 11:33
Ei mutta onpas hieno novelli. Mestarin kädenjälki näkyy. Oikein sykähdyttävä.
Comment kirsti — 28.02.2006 @ 16:48
häätyypä koittaa
Comment mediaopettaja — 28.02.2006 @ 18:32
Lumi valui taivaalta vetisinä rätteinä jotka tuulen kuljettamina kiillottivat jäisen lammen pintaa peilikirkkaaksi parketiksi. Milla viiletti luistimet kirskuen suurta kaarta kaulaliina hulmuten.
- Tule katsomaan, täältä jään alta näkyy jonkun kasvot! kiljui Henna kauempaa jäätä tuijottaen.
- Onko sinne hukkunut joku? Milla huutaa kauhuissaan ja luistelee paikalle.
Kun Milla kumartuu katsomaan jään läpi heijastuvia kasvoja, niiden viereen ilmestyvät toiset kasvot. Joku oli jäädyttänyt suuren peilin lampeen.
Taivaalta satava lumi kiinteytyi hieman ja katsoi hienotunteisesti muualle, jottei olisi purskahtanut nauruun.
Comment Cara — 28.02.2006 @ 20:35
Kiitos Caran novellista. Myös Kuraattorin, Maurelitan ja Mediaopettajan novellit kannattaa käydä katsastamassa. Samoin Arktisten asioitten
Ja PA:n sovellus: kolmen pienen sanan dialogikaava.
Kirsti,
odotin ja pelkäsin kommenttiasi. Nyt olen hämilläni. Jollet olisi kiltti ihminen, arvelisin, että palautteessa on koira haudattuna. Mutkun olet, niin kai minä sitten uskallan olla hyvilläni! (näin hapero on kirjoittajan itsetuntoni!)
Kiitos kivasta vinkistä. Tämähän lähti ihan henkilökohtaisitta haasteitta leviämään. Kuten parhaat jutut aina.
Comment Sun äitis — 28.02.2006 @ 21:10
Minusta novelli on ihan oikeasti mainio. Sellaista hurmaavan viatonta ja suorasukaista erotiikkaa ja romantiikkaa.
Comment Kirsti — 28.02.2006 @ 21:45
Sinut on haastettu toiseenkin: http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/188.html eli roinahaaste!
Comment Birdy — 1.03.2006 @ 9:57
Mukavaa aivojumppaa. Kirjoitin itsekin novellin blogiini.
Comment A-MM-V — 1.03.2006 @ 14:11
Tosi hyvä!
Comment kaura — 1.03.2006 @ 15:40
Koitamma!
Comment Salanimi & Salanimi — 1.03.2006 @ 17:52
Ainakin minä olen käynyt lukemassa kaikkien täällä ilmoittautuneiden novellit. Ja varmaan moni muukin. Eikös olekin hauska jutska, niin lukijalle kuin tekijälle? Kiitti vielä Kirsti.’
Mintun roinameemin vastaan torstaina. Uskoisin.
Comment Sun äitis — 1.03.2006 @ 22:34
Kivasti erilaisia kaikki. En vaan saa läpi kommentteja tänne, on porttikielto edelleen;) Tuskin tämäkään tulee…
Comment Cara — 2.03.2006 @ 10:39
Läpi meni! Sun äitin novellista:
Nopeat mutta hienosti toimivat siirtymät. Huumoria: elämä mullistuu, mutta toinen vaan katselee vanhoja autonrenkaita eikä kosijaansa silmiin…
Comment Carssu — 2.03.2006 @ 13:40
Tämä taisikin olla mukavin leikki tällä viikolla. Ja tämä virke on erityisen mainio: Sulla on kauniit kädet, äidin kädet, se sanoo ja puristaa rintaani. Tässä minun yritelmäni, taisin tosin käsittää ihan omapäisellä tavalla mikä muka on maisema.
Talkki tuoksuu, solkikengät sopivat kämmenelle, punaiset.
Joku viikkaa vaatteita säntillisesti, tuosta hiha toisen päälle, kahtia kaula-aukosta, vielä kerran kaksin kerroin, otetaan seuraavaksi potkuhousut, tulee kiire.
”Koettaisit nyt levätä”, joku toinen sanoo.
“Liian myöhäistä.”
Reikä sydämessä, sanovat, ei se sinun syytäsi ole, eikä kenenkään, eihän, onkohan.
Nainen viikkaa vaatteita, sopivat varmaan siskontytölle, etteivät ihan hukkaan mene, käyttämättömät, turhia kaikki.
Pinnasängyn yllä mobile pyörii yksinään ympyrää.
Comment Valpuri — 2.03.2006 @ 19:05
Pistinpä minäkin kaksi pienoisnovellia Arinaan, kun olen hyvien muotojen perään.
Comment EV — 2.03.2006 @ 19:43
Carssu,
hyvä, kun olit sinnikäs, ei mitään henkilökohtaista! Kolmessakymmenessä vuodessa fokus on muuttunut, niin että nykyään näkee ne renkaat. Silloin varmaan silmät! (perustuu näet tositapahtumiin)
Valpuri,
niin pysäyttävä, että tosiaan toivon, ettei perustuisi tositapahtumiin.
Eino,
upeaa edellenkehittelyä: jatkokertomus. Ensimmäinen osa traaginen ja toinen koominen. Tarina jatkuu katkoksitta ja kaikkeen kuluu vain neljätoista virkettä!
Huomaa, että olet harjoitellut tiivistä kijoittamista!
Comment Sun äitis — 2.03.2006 @ 23:58
Ei, kyllä tämä oli ihan fiktiota.
Comment Valpuri — 3.03.2006 @ 10:23
Tuohon saaren niemen nokkaan karuun jossa mikään ei elänyt.
Laski ilmalaiva kyydistään sairauden kuihduttamia ihmisiä.
“Tännekö laskemme ankkurin”, köhäisi ensimmäinen lapsi toiveikkaana.
“Täältäkö löydämme lohdun ja voimme jäädä iäksi ” se toisti jo ties kuinka monennen kerran.
Ja nousi ylös taudin runtelemasta ruumiistaan huolimatta ja annettin juosta kallioiden taakse nauraen.
Kapteeni esti lempeästi, mutta vakain katsein kaikkia muita laskeutumasta köysitikkaita alas.
Ilmalaiva pakeni synkkien pilvien väliin, sulkien sen syliinsä lohdullisesti, ennen avunhuutoja.
Comment Waroth — 7.03.2006 @ 3:17
Jos tuli tarina tuplana/spämminä niin anteeksi!
Comment Waroth — 7.03.2006 @ 3:25