Edit 19.3. klo 0.44 Korjailin risoja linkkejä. Anteeksi! En ehtinyt aamulla tarkastaa, kun elokuvan teko painoi päälle.

Blogisanomia ei enää ole! Tai siis on vielä, muttei jatkossa. Kestää aikansa sisäistää.

Kunnianosoituksena arvostamalleni lehdelle, omistan tämän postaukseni lukulistallani olevien ei ihan niin tunnettujen blogien esittelylle.

Eri ikäisiä naisia
Aluksi pelkäsin naisten blogeja kuin aikoinaan isoja tyttöjä keskikouluaikaan (no en
Meaa ja Ainailonaa). Kommentaattoriaikoinani vietin ensimmäiset kuukaudet nuorten miesten bokseissa. Vähitellen lukulistani naisistui. Oman blogin perustaminen toi uusia naistuttuja kommenttilaatikkoon ja sitä kautta lukulistalle. Tässä näitä.

Jos minulle olisi suotu tyttölapsi, hän ehkä kirjoittaisi blogiinsa kuin Pauliina. Tai ainakin monet Pauliinan ajatukset ja tekemiset tuntuvat niin tutuilta, että voisivat olla mun lapseni tuotoksia.

Kriisiä painaa tällä hetkellä niin työ kuin asuminenkin, mutta kirjoitus säilyy raikkaana ja uhmakkaana, ei vikisevänä voivotteluna. Ja lomaan mahtuu juttua niin kirjoista, elokuvista kuin koti-Tourettestakin.

Sitäpaitsi Kriisin sivupalkissa on mainio vinkki mahdolliseksi tulevaksi joukkohulluttelumuodoksi. En vielä uskaltanut käydä ruksimassa omia arvioitani, mutta kohta kyllä. Ehkä.

Linkki niille, jotka haluavat asentaa omaan blogiinsa moisen Joharin

Myös Arktisilla asioilla on asumishuolia. Uteliaaksi sai seuraava:“Tuskinpa itsekään vuokraisin auttavasti suomea murtavalle rahattomalle opiskelijalle asuntoani…”. Miten suomea auttavasti murtava pystyy kirjoittamaan niin sujuvaa tekstiä? Tätä minä en tajua.

Olin lapsena paljon kesiä ulkomailla. Kotiin lähetin ehkä yhden kirjeen kuukaudessa. Mahtoi siinä äidillä olla ikävä. Toista on nykyisin, kun toisella puolella maailmaa asuvien elämää saa seurattua blogeista. Minulla oli ensin ystävänä Australiassa Mrs. Ruu Morbid, joka sitten ikävästi lopetti blogaamisen (terkkuja Ruulle, jos satut näkemään tämän!). Nykyisin tyydytän kaukokaipuutani Annin Maydayssä. Teksti on ammattimaisen sujuvaa ja kuvat kasveista ja eläimistä niiin kauniita.

Pariisiin pääsen Maurelitan mukana. Talo on soma, samoin ihanat pikku pligaat (jotka ovat poikia, eivät plikkoja). Sitä paitsi Maurelitan avulla voi yrittää kaivaa syvyyksistä ammoin unohdettua ranskaa, sillä tarinat ovat kaksikielisiä.

Norjalaista elämää taas esittelee Perherumba. Käykääpäs katsomassa, miten erinomaisesti varustelluissa pulkkajutuissa norjalaisvauvoja viedään hiihtoladulle (12.3. , en osaa linkata suoraan johonkin tiettyyn Perherumban juttuun).

Jotenkin minulla taitaa olla sisäiset kellonviisarit sekaisin, sillä erityisen mielelläni luen pikkulapsiperheiden arjesta myös ihan supisuomalaisista blogeista. Esimerkiksi Hestian ajatuksia on kiva lukea. Seksistelyjuttu sai miettimään, miten nopeasti aika menee. Ihan vasta vähän aikaa sitten muistan kuunnelleeni oman äitini tarinaa vauvansiemenistä. Kuin toissapäivänä esikoinen kertoi viisivuotiaan vakavuudella, että lastenhoitaja kyllä lukee kirjasta senkin kohdan, jossa sanotaan rakastelun olevan hauskaa kuin narulla hyppininen, jota sitäkään ei jaksa koko päivää tehdä. Ja ihan kohta minun pitäisi olla jo mummo. (Etsitään lapsista pitävää miniäehdokasta, tarjolla neljä poikaa iältään 16 - 23, nuorimmaisten pitäisi kyllä mielellään käydä ensin koulu loppuun.)

Mummoilussa minua paremmin on tärpännyt Myyllä. Tähän blogiin minua vetävät erityisesti ihkut kaksosvauvojen kuvat.

Varttuneemmista naisystävistäni haluan vielä esitellä Helenan. Tarinan alku oli myrskyinen. Sun äitilläs keskusteltiin leirikouluista ja kymmenien leirikoulutalkoilun vastaisten viestien joukkoon ilmestyi Helena, jonka mielestä rahankeruu oli ollut kivaa. Vastasin Helenalle vähän kärkevästi ja sain siitä kovan morkkiksen: enhän minä halua aiheuttaa mielipahaa ihmiselle, joka sentään on vaivautunut kommentoimaan blogissani. Siitä sitten alkoi vuoropuheluni tämän aktiivisen toimihenkilötyöttömien puolestapuhujan kanssa.

Viime päivinä on lehdissä kohkattu kouluretkien maksukäytännöistä. Nöyrästi tunnustan nyt olleeni väärässä, kun vastasin Helenalle, ettei mikään laki kiellä maksamasta leirikoulua rahalla. Mutta olenhan minä muutenkin rikollinen, joten kepeästi kestäisin lisätä rikoslistaani leirikoulujen rahalla maksamisen.

Miehiä
Ei sillä että täällä sukupuolieroteltaisiin, mutta onhan nämä miesten blogit toisella tavalla touhukkaita kuin edellä esitellyt naisten salongit.

Kaukana ovat ne ihanat päivät, kun Vt, Sellisti ja PA toinen toistaan yhä parempiin suorituksiin kannustaen ylläpitivät genreä nimeltä Huumoriblogi. Huumoriblogien kommenttilaatikoissa iskin silmäni miekkoseen nimeltä Kervå, Camparin ystäviä kuten minäkin. Henkilökohtaisena saavutuksenani pidän, että nykyisin voimme seurata kommenttien lisäksi blogia nimeltä Kerava.

Minulla on kaksi erityisen rakentelevaa sälliä, nämä Spöget. Niiden äitinä olen oppinut innostumaan rakentelupuuhien seurailusta. Siksi taisin jäädä koukkuun Fotomikiin, pitihän se nähdä, millaisia kuvia itse tehdyllä kameralla syntyy.

Mahtaakohan Köyttis ottaa vastaan yleisökysymyksiä? Minulla on sellainen kahvinkeittimeen sijoitettava termoskannu, jossa lukee Zu ja Auf, mutta millään en osaa järkeillä, mihin asentoon korkki pitää sijoittaa, jollei halua, että kahvit suodattuvat pannun sijasta pöydälle? Saksalaistunut insinööriopiskelija varmaan osaisi ottaa kantaa pannuni käytettävyyteen, kuten niin monien muidenkin härpäkkeiden ominaisuuksiin.

Ja lopuksi romantiikkaosio. Seuraan Kaukana poissa -blogia pysyäkseni kärryillä suhteesta, jossa toisena osapuolena on jo pitkään ihailemani blogaajaneito. Ja siksi, kun se lerppahattuinen Sam and Max -figuuri herättää lämpimiä ajatuksia omien poikien lapsuudesta. Ja siks kun on mielenkiintoista seurata, miten humanistimies (tai ainakin suomenkieltä opiskeleva mies) kirjoittaa, kun oma elinpiirini on jo vuosikymmenien ajan ollut pelkillä insinöörimiehillä kyllästetty.

Ylimääräinen Bonus

Oikeastaan Salarouvat olisi pitänyt sijoittaa siihen Hestian tienoille tuohon edeltävään listaan. Mutkun aasinsilta Myyn mummouteen olisi silloin katkennut.

Salarouva, jonka kanssa huomenna lähden luistelemaan on Helen. Hänen Sekamediasoppaansa kuuluu arkea etätyöläisenä, vipinää kolmevuotiaan kanssa, opiskelua ja paljon mielipiteitä.

Toinen merkittävä Salarouva on Kukkis. Hänelläkin on pieni poika. Ja mies, jonka kanssa on hengattu puolet elämästä. Ja kiltin, lahjakkaan tytön demoneita.

Ja koska tässä nyt piti esitellä vähemmän tunnettuja blogeja, niin en kerro, että merkittäviä Salarouvia ovat myös Elma-täti ja Kaura.

Ja sitten vielä ihan hirmuinen kiitos Blogisanomat-kontributiosta Kirstille. En olisi arvannut!