Pauliina kertoo Jukolan sivukirjaston nettisuodatuksesta. Kirjaston henkilökunta on ollut nettilukkoon tyytyväinen, koneet pysyvät paremmin kunnossa ja mikrotuen tarve vähenee. Halutessaan asiakas voi pyytää, että lukko otetaan pois päältä, vain yksi on toistaiseksi pyytänyt.

Pauliinasta ratkaisu on hyvä: lapsia pitääkin suojata nettisaastalta eikä ajattelevilta aikuisilta kielletä lukon ohittamista.

Miksi ihmeessä minä sitten aina saan primitiivireaktion, kun kuulen nettilukoista? Varmaan tämä on vähän samanlainen tunneperäinen juttu kuin ydinvoiman kannatus/vastustus. Ei siinäkään järkiargumentit auta, kun kerran on kantansa lukinnut. En hyväksy holhoamista, sitä, että joku muu muka tietää minua paremmin, mikä on tai ei ole hyväksi minulle. Minun pitää itse saada valita, etten halua mennä törkysivuille.

Kaksivuotiaan lapsen tieltä särkyvät esineet nostetaan ylös turvaan, mutta isommalle riittää, kun sanoo, ettei tavaroihin saa koskea. Kyllä lapsi oppii ymmärtämään myös näkymättömät rajat, netissäkin. Vapaudesta ja vastuusta kirjoitin edelisen kerran lokakuussa.