Makaronia monena, perinneruokapostaus (huom! sisältää pekonia)
Pöytyällä syntyneellä mummollani oli tapana valmistaa lounaissuomalaista pitoherkkua, makaronilaatikkoa. Se oli hirveää! Makaronin lisäksi laatikkoon ei laitettu kuin litratolkulla munamaitoa, ja lopputuloksena oli mauton, hötkyvä kökkäre.
Iljettävää oli myös kolhiintuneista emalikulhoista hörpitty koulun makaronivelli 60-luvulla. Mutta elämäni hirveintä makaroniruokaa söin sittenkin ollessani Ahvenanmaalla kieltä oppimassa. Siellä makaronit kypsennettiin lisäkkeeksi vehnäjauholla suurustetussa maidossa keittämällä. Mössö oli maustettu kardemummalla ja tarjoiltiin palapaistin ja perunoiden kera.
(Kirstillä lisää ällötysruokia)
Vuonna 1966 tapahtui ihme. Kyläkouluumme ostettiin uudet matalat lautaset ja ruuaksi alettiin tarjoilla muutakin kuin keittoja, vellejä ja puuroja. Meidän kaikkien lempikouluherkuksi nousi makaronipata. Keittäjä ruskisti jättipannuilla jauhelihaa ja heitti sen sitten isoon pataan makaronin kanssa muhimaan. Muistan elävästi, miten hän leikkasi leikkulaudalla sipuliin jaot ja silppusi loput isosta kourastaan suoraan pataan (minusta se oli näppärä temppu, äitini Kämpissä opittuine sipulinsilppuamistekniikkoineen ylenkatsoi moista tapaa).
Se makaroniruoka oli jo ihan syötävää. Reseptin jatkokehitys oli oikeastaan väärinkäsityksen tulosta. Anopillani oli tapana pilkkoa paksuja kikkareita ylikypsää siankylkeä kaalilaatikkonsa pinnalle. Jotenkin unohdin, mihin laatikkoon kylki oikein kuului, ja aloin sijoittaa sitä makaronimössön kanssa uuniin. Vähitellen kylkisiivut vaihtuivat pekonisiivuiksi ja tuloksena oli Sun äitis makaronilaatikko, jonka reseptin nyt kerron ja osallistun näin Sorsanpaistajan lanseeraamaan pekoniviikkoon.

Tarpeet (6:lle hengelle tämä meillä on tavannut riittää)
400 g makaronia
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli, voi olla parikin
2 kananmunaa
4 dl kermamaitoa
250 g mozzarellaraastetta (esim. pussillinen Euroshopperia)
2 paketillista pekonia
1. Keitä makaronit lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä.
2. Silppua sipuli.
3. Ruskista sipuli ja jauheliha pannulla. Varo änkeämästä liikaa jauhelihaa kerralla pannulle. Liha ei ruskistu kunnolla, jos pannu jäähtyy (silloin tuloksena on harmaata haisevaa massaa, ei ruskeaa rapsakkaa jauhelihamurua).
4. Mausta ruskistamisen lopussa maustepippurilla (määrää en osaa mainita, silmä sanoo) ja suolalla (jokunen teelusikallinen).
5. Kippaa jauheliha ja makaronit lasagnevuokaan (jollei kaikki vesi ole imeytynyt makaroneihin, niin kaada se veke siivilän avulla).
6. Riko kaksi kananmunaa puolenlitran kuppiin. Riko keltuaiset haarukalla ja lisää joukkoon kermamaitoa, niin että kuppi tulee täyteen. Kaada vuokaan.
7. Ripottele joukkoon puoli pussillista juustoraastetta.
8. Sekoita makaronit, jauheliha, munamaito ja juustoraaste puuhaarukalla tasaiseksi massaksi.
9. Peitä paistos pekonisiivuilla.
10. Kypsennä uunissa parissa sadassa asteessa, kunnes näyttää kypsältä.
Tarjoile venäläisen suolakurkun ja etikkapunajuuren kera. Ripottele annoksen pinnalle loput juustoraasteesta.
PS Lisään kuvan, kunhan ehdin värkätä kuvattavaa!
PPS Olipas muuten kamalan vaikeaa yrittää kirjoittaa reseptiä.









Ja meillä oli sattumalta pekoni-hunajakanaa just oikealla viikolla tänään
!
Comment Anonymous — 25.04.2006 @ 22:57
Miam, tuli nälkä kellonajasta huolimatta…
*hyppii jääkaapille*
Comment maurelita — 26.04.2006 @ 1:54
Myös minulla on ollut tapana toisinaan viskellä pekonia makaronilaatikon joukkoon.
Siis ihan oikeasti on.
Mainio idea, se.
Comment Vt — 26.04.2006 @ 4:31
Kuulostaa hyvältä. Itse teen ihan normi laatikkoa. Maustepippuria? Hyvä kun laistat valkopippuria. Minusta se haisee pahalle. Itse olen mieltynyt mustapippuriin ja roiskin sitä vapautuneesti ruokiin. Nyt ei kyllä ole tippaakaan nälkä. Menen takaisin maata.
Comment Myy — 26.04.2006 @ 12:23
Anonymous,
koskaan ei ole väärä viikko pekonille!
Maurelita,
se sinun herkkusi vasta herättikin mielitekoja.
Vt,
olen ennenkin ollut aistivinani, että olemme samalla aaltopituudella.
Myy,
odotinkin, että joku ihmettelee maustepippuria. Mun äitini laittoi aina jauheliharuokiin maustepippuria, vaikka ohjeessa olisi lukenut mustapippuri. Siitä se on tarttunut minuun (ja vissin sisaruksiini myös). Siskot ovat asustaneet väliaikaisesti myös toisaalla Euroopassa ja salmiakin, ruisleivän yms. lisäksi on tuliaisiksi pitänyt usein viedä maustepippuria (ja kesällä tilliä!).
Comment Sun äitis — 26.04.2006 @ 21:01
Tarvinnee kokeilla, kun olen taas kokkauskunnossa.
Comment Myy — 26.04.2006 @ 22:06
Sanohan, voiko tuota valmistaa myös sellaisessa uunissa, jonka alavastus on rikki. Pizza onnistuu tuollaisessa uunissa kovin kehnosti ja pullat vielä surkeammin.
Arvaa vain, kuinka surkeaksi tuntee olonsa, kun ei saa edes pakastepitsaa onnistumaan…
Comment PA — 27.04.2006 @ 19:00
Ja tietenkin, kun valitimme vuokraemännälle rikkinäisestä uunista ja hänen miehensä tuli sitä korjaamaan, saimme kauheat haukut siitä, ettei uunia ollut pesty etukäteen.
Minä en kuulu niihin ihmisiin, joilla on inspiraatiota rikkinäisen uunin pesemiseen varmuuden vuoksi.
Comment PA — 27.04.2006 @ 19:03
voiko tuota valmistaa myös sellaisessa uunissa, jonka alavastus on rikki?
En ole yrittänyt, mutta voisi luulla, sillä makaroni ja jauhelihahan ovat jo uuniin laitettaessa kypsiä ja kananmunan hyytymiseen ei kovin kuumaa lämpöä tarvita (varmuuden vuoksi voisit vähentää munamaidon määrää reseptissä). Uuninhan laatikko tökätään lähinnä siksi, että pekoni kypsyisi. Siihen ylävastus iittää mainiosti.
Hmmmm, oletko kenties lapsuudessasi altistunut uuneille, joita ei pestä edes silloin kun ne ovat ehjiä?
Comment Sun äitis — 27.04.2006 @ 21:03
Niinno, kyllä minä vähän kummastelin, kun se tuli pesemisestä puhumaan. Ihmettelin, että on täällä Saksassa hölmöjä uuneja [vrt. vessanpöntöt] kun ei niitä meillä Suomessa tarvitse ikinä pestä.
Comment PA — 28.04.2006 @ 2:12
Vessanpönttöä en myönnä!
Comment Sun äitis — 28.04.2006 @ 6:34
Ei kiesus.Mä luin tän päivänä jolloin kauppa ei ole auki! Argh! Hiiteen Pohjois-Karjala-projekti, tätä on pakko saada..
Comment Kriisi — 30.04.2006 @ 13:57
Kriisi,
varoituksen sana: PA väittää kokeilleensa reseptiä ja huomanneensa, että kipon pohjalle jää ikävää hyytymätöntä maitoseikkaa. Voi olla, että tämä johtui hänen risasta uunistaan, tai sitten siitä, ettei sitä maitoa oikeastaan tarvitsisi noin paljon. Voi hyvinkin olla, että maitoa riittäisi esim. 2 dl.En minä sitä koskaan oikeastaan ole mitannut!
Comment Sun äitis — 1.05.2006 @ 20:58
Nami, kuulostaa tosi hyvältä!
Ei 4dl nestettä ole paljon kahdelle munalle.
Jospas PA:n maitojäämä johtuikin siitä, että hän oli hosuli ja otti laatikon liian aikaisin uunista?
Comment Pallas — 2.05.2006 @ 16:48
Ei pizzaa voi tehdä tavallisessa uunissa vaikka olisi kaikki vastukset kunnossa. Tai voi muttei tule hyvää. Kivipohja pitää olla ja 400 astetta. Makaroonilaatikkoa tänään nam!
Comment Jussi — 6.12.2006 @ 11:46