Ensimmäiseksi bongasin keväänkeltaisen Marinadin (kiitos koollekutsumisesta!). Sitten vaihdoin asuntokuulumisia Oopan kaa (hällä uudet rillit, mustat pokat on out, nyt kaikki aikaansa seuraavat, mars hankkimaan läpinäkyvät sangat). Helen oli leiponut muffinssiseikkoja, joita en melkein kehdannut ottaa, kun itse tulin nyyttäreihin tarjoomuksitta. Kuulin, että hänen kevään opiskelurumbansa on loppurutistusta vaille valmis.

Just sopivasti paikalle saapui pyöräilevä Justin hiukset hulmuten. Suoritimme halaus-pussaus-operaation, hän maailmanmiehen tyylikkyydellä, minä pohjoisen aidosti moiskauttamalla. Opin, että Cybbis äännetään koolla, ei ässällä, kuten mielessäni olin kuvitellut. Tiina Kaarelaa tuntematon mies kadulla oli maininnut visuaalisesti figuratiiviseksi (Vai oliko se sittenkin jokin muu hienolta kuulostava ilmaisu? Niin äkkiä asiat tällä iällä unohtuvat). Ihmissuhde oli myös paikalla.

Turisti viihtyi koko perheen voimin: mukana niin henkilö hänen blogistaan kuin Kakkelsson. Pörrö oli ottanut mukaan virkkuutyön, jotta voisi uskottavsti raportoida biqniqistä neuleblogipiireihin (ei sitten kuitenkaan kaivanut käsityötä näkösälle). Veeran veli oli nähnyt Tampereella Bill Clintonin. Tästä Raparperiblogin Raisa alkoi muistella Summitia, jonne äiti lähetti hänet kumisaappaat jalassa katsomaan Gorbatshovia (nuoremmille tiedoksi: Summitilla viitataan vuoden 1990 Helsingin miittingiin sen vanhemman Bushin ja alkuperäisen Gorban välillä).

Vähätelmä kertoi vihjanneensa puheterapeutti-äidilleen, että ihan jo ammatin vuoksi kannattaisi seurata Kauran blogia. Ja minä vastasin, että ensi vuonna, kun vietän vuoden virkavapaatani opettajankouluttajana, aion sisällyttää ViPin erityisopettajan erikoistumisopintojen kurssikirjallisuuteen.

Viime tingassa ehti paikalle myös Jude, joka oli matkalla yövuoroon ratin taakse.

Sitten on vielä mainittava, että puistossa parveili sankoin joukoin trikoisiin tälläytyneitä hemmoja numerolaput rinnassaan. Useimmilla oli reppu selässä ja monilla lisäksi pyöräilykypärä (ei päässä, vaan selässä). Kannustimme heitä raivoisasti ja jokuset jaksoivatkin juosta jyrkän päkkärän ylös asti. Yhdessä klungassa Justin oli bongaavinaan Sellistin, mutta ei kai nyt sentään…