On minulla referenssejä esittää, jo kaksikymmentä vuotta sitten osasin virittää videot. Yhtä ja toista olen sittemmin saanut toimimaan koetellulla keinolla: heitän käyttöohjeet veks ja alan kokeilla. Mutta sitten täytin vuosia ja minusta tuli ihan käsi!

Mitenkään muuten en pysty selittämään sitä, että intuitiiviseksi ja selkeäksi väitetty iPodin käyttöliittymä ei minulle aukene. Paheksun syvästi sitä, että hiljattain kotimaisen käytettävyydn arvioinnin kurssin projektin tehtävänannossa annettiin yhdeksi vaihtoehdoksi musiikkisoittimen analysointi, mutta erityisesti kiellettiin iPodin valitseminen aiheeksi. Olisin ehdottomasti kaivannut avukseni korkeakoulutasoista analyysiä iPodin käytettävyydestä.

Minä nimittäin sain sellaisen lahjaksi. Joku saattaa kyseenalaistaa läheisteni arviointikyvyn, sillä minähän en tunnetusti kuuntele musiikkia. Mutta hei, siihen saa ladattua myös äänikirjoja ja podcasteja (ja kuulemma leffojakin).

iPod

Tälle nimenomaiselle yksilölle oli valmiiksi ladattu Da Vinci -koodi ja muutama jakso Miten minusta tuli minä -podcasteja (Jone Nikula kiroaa koko ajan!). Minun ei siis tarvitsisi vielä osata kuin löytää kuunneltavani ja panna pyörimään sopivalla volyymillä. Kamalan vaikeaa! Tuosta edellä linkatusta Köyttöliittymän postauksesta sain hiukka perustietoa, silti minun on myönnettävä, että jumitan pahasti.

Esimerkiksi, kun olen vahingossa painanut Menua Da Vincin kohdalla ja tullut näin pakittaneeksi valikkohierarkiassa kohtaan Äänikirjat, niin en millään tiedä, miten pääsisin takaisin Da Vinciin (paitsi painelemalla Menua niin kauan, että olen pakittanut valikon päätasolle ja voin taas Menulla hakeutua sinne Da Vinciin). Siis kun noi vasemmalle ja oikeelle nuolet eivät tunnu koskaan tekevän mitään ja pyörä kuljettaa vain saman tason valikossa, muttei pakita takas edelliseen.

No entäs, kun kuulen jonkin uuden sanan ja haluaisin kelata hiukan takaisin tarkastaakseni ääntämyksen vielä kerran. En millään onnistu liikkumaan kuuntelemassani jutussa haluamaani kohtaan (esim. kohtaan 23 minuuttia 10 sekuntia). Kun yritän hipelöidä sitä pyörityskiekkoa pakittaakseni, niin ei se mihikään liiku, äänenvoimakkuus vain laskee! (Ok, nyt Spöge tuli näyttämään, miten se toimii, itse en olisi ikinä arvannut).

Edellisistä valituksista huolimatta: mainio peli! En ole ikinä koskaan eläissäni jaksanut siivota kuutta tuntia putkeen, paitsi nyt, kun kuuntelin koko ajan sitä äänikirjaa. Kohta lähden kuuntelemaan loput kaksi tuntia.

Huomenna menen mökille sähköverkon ulottumattomiin, joten muutaman päivän hiljaisuus on edessä. Ja kun palaan, perehdyn heti äänikirjatarjontaan! (ja otan vastaan Spögen tarjoaman opetustuokion.)

PS Onneksi meiän kämppään on Gorban vetäytymistaipumuksen vuoksi hankittu runsaasti mukavia kuulokkeita, joilla voi kuunnella telkkarin ja tietokoneen lisäksi myös iPodia. Nimittäin ne pienet korvaan ängettävät nappulat murhaa mut!