En ole täysin kokematon purjehtija. Nuorena ja rakastuneena suostuin jopa roikkumaan Gorban viisnollavitosen trapetsilla (me ei menty ihan noin lujaa). Kunnes sitten kerran kaadoimme paatin 12 m/s tuulessa Lauttasaaren edustalla. Ja se meni turtleksi asti, kun minä ensikertalaisena veneenkaatajana viivyttelin liian pitkään kölille menon kanssa ja olin sitäpaitsi unohtanut skuutit kiinni knaapeihin. Mulle huudettiin tästä hyvästä aika pahasti.

Silloin aloin vähän rajoittaa purjehdusaiheisia rakkaudentekoja. Mutta ihan pihtariksi en ruvennut. Kun Spöget olivat puolivuotiaita vuokrasimme viikoksi käyttöömme Swanin + kaksi miehistön jäsentä. Tarkoitus oli purjehtia Kööpenhaminasta Helsinkiin. Siihen tuli sitten mutkia matkaan (muistaakseni olen joskus jo kirjoittanut täällä tuosta reissusta). Keskeisin huomio oli, että jos tuuli on 21 m/s suoraan päin näköä, niin isokin paatti tuntuu pieneltä.

Vaikka itse sanoudun mieluusti irti purjehduksen iloista, suon Gorballe hupinsa. Hän saa ihan vapaasi kisata just niin monessa paatissa kuin ehtii. Ja ottaa mukaansa niin monta poikaansa kuin tahtoo.

Mun äitini väitti aina meille lapsille, ettei hän osaa panna päälle levysoitinta. Vähän vanhempana päätin, että saman minäkin joskus opettelen, siis sen, etten opettele jotain taitoa, vaikka periaatteessa opettelulle ei olisi mitään estettä. Harvoin olen onnistunut päätöksessäni pysymään. Seuraavissa seikoissa olen sentään pysynyt lujana: en tee sähkötöitä, en tee solmuja, osallistun purjehtimiseen vain kyydittävänä.

Tänään olin kyydittävänä Helsingin edustalla siskon perheen veneellä. Niin erilaisia voivat olla samojen vanhempien lapset (tai sitten lasten miesten suostuttelutaktiikat!): sisko kävi talvella laivurikurssit, kun tiesi, että paatti saapuu toukokuulla! Köysiin ja kampiin se tarrasi siinä kuin miehensäkin. Minä en. Sitten sellainenkin ero meissä on, että siskoa hirvittää kryssillä kallellaan oleva paatti (minua ei) ja minun sisäkorvani taas on niin rakentunut, että lenssillä alkaa aina nukuttaa (häntä ei).

paatti1

paatti2

Eroistamme huolimatta seilasimme sopuisasti Kasuunille ja takaisin. Paluumatkalla rajavartjat pysäyttivät, luulivat, että tulimme ilmoittautumatta Virosta Suomeen. Selityksellä selvittiin.

kasuuni

***


Otsikko on sitaatti Gorbalta (joka ei arvosta rullastuuraa ja rullajenniä). Toinen mieleenpainunut lausahduksensa:“Kyllä me ehditään ton Tallinkin editse. Ei perkele, ei se väistä, iso auki ku olis jo!”