
Missä?
Jo kymmenen vuotta kesätoimiimme on kuulunut käynti Heurekassa. Kaava on aina sama: ovelle kymmeneksi, kiertelyä, eväsruokailua ulkokatoksessa, kiertelyä, pois kello seitsemän, kun ovet suljetaan.
Tänä vuonna vaihtuvina näyttelyinä ovat “Minä pelissä” ja “Peilaudu”. Pelinäyttelyä varten kannattaa varata riittävästi aikaa, että ehtii kokeilla pelaamista kunnolla. Meitä oli sopiva neljän hengen sakki (Spöget + serkkunsa + minä), ja pelasimme liki joka peliä. Monet niistä olivat niin yksinkertaisesti toteutettavissa, että niiden ideoita voi soveltaa kotona, koulussa tai kapakassa. Aion. Ainakin koulussa, kapakasta en tiedä.
Peilinäyttelyltä odotin paljon, sillä olen kaleidoskooppifriikki. Alku oli lupaava, alueelle kuljettiin peiliputkessa, kuin kaleidoskoopissa ikään. Kulmittain asetettujen peilien väliin saattoi koota värillisistä puikoista ja muovipaloista oktaedrejä ja dodekaedrejä. Napista vääntämällä sai luotua leikkinäyttämölle haamun. Labyrintissä teloi helposti nenänsä. Mutkapeileissä muuttui kääpiöksi. Esittelyjutskat olivat sinänsä ok. MUTTA ohjeet ja ilmiöiden selitykset oli minusta esitetty huomattavasti huonommin kuin päänäyttelyssä.
Esittelyekstit oli liimattu tyylikkään näköisiin pyöreisiin tolppiin kohteen lähistölle. Tekstit oli kolmella kielellä eikä tolppa pyörinyt, joten ohjeen joutui välillä lukemaan selkä kohteeseen päin. Tosi hankalaa yrittää pitää mielessä mikä osa minnekin tulee työntää, kun osia ei nää samalla, kun lukee ohjeen! Lisäksi tekstit olivat pitkiä ja kankeita, tuli mieleen videon käyttöohjeet, jotka on käännetty näkemättä itse laitetta. Ja monesta vempaimesta puuttui lyhyt ja ytimekäs tiivistys siitä, mihin ilmiöön homma perustuu.
Hauskinta oli hölmöillä pihalla auringonpaisteessa tiedepuisto Galilein vempainten kimpussa. Tämän vuoden kiehtovin tuttavuus oli rakentaa kaarisilta puupaloista.

***
Tätä sitten treenasimme vielä kotonakin (käyttämämme tikut olivat Spögen “hirsimökin” pulikoita, siksi niissä on päässä loveukset, joita ei siltapuuhassa välttämättä tarvita). Tiivistetty sillanrakennuksen resepti:
- kaksi tikkua pohjalle, yksi puoleenväliin päälle

- kaksi tikkua poikkipienan päälle

- nostetaan pohjimmainen pari ylös ja kiilataan poikkipuu syntyneeseen haarukkaan

- jatketaan…

- …kunnes silta on valmis












VAU!
Siis VAU!
*ihailee*
*on sanaton*
Comment Siru — 16.07.2006 @ 19:56
Oooooo… ihaileva huokaus. Minen kyllä osais, en edes ohjeilla.
Comment Neonilla — 17.07.2006 @ 13:12
Ohjeet ovat vain apuväline, vain tekemällä oppii kunnolla! Pojille jäi sillat hiukka päälle. “Kahdella letitetyn” lisäksi meillä on ollut ilo kompastella kämpässä myös upeisiin “neljällä letitettyihin” versioihin. Näitä on lisäksi rakennettu mm. Mäkkäristä vohkituilla kahvitikuilla. Tulitikuilla ei kuulemma onnistu kunnolla, ovat niin lyhyitä ja kevyitä.
Comment Sun äitis — 17.07.2006 @ 22:46