“Onneksi ei ole ensimmäinen kerta”, sanoi Gorba ja viittasi taipumukseeni myöhästyä kaikkialta. Niinhän siinä taas kävi, että istuin vasta Gorban kaa bussipysäkillä Espoossa, kun Turisti jo lähti Alppipuistosta ja jatkoi matkaansa sisustustarvikkeineen. Todistajalausuntojen mukaan ilmeisen hyväjalkaisen näköisenä, mikä hyvä, sillä muutto kipeällä kintulla on yhtä tuskaa (tiedän, kun koin sen vuonna 1981).

Kovin mieluusti olisin ollut koivun takana kurkkimassa, kun Helena ja pni kohtasivat. Se meni jotenkin niin, että Helena istahti elegantissa hihattomassa pikkumustassaan amfin penkille lukemaan ja asetti viereensä leivoslaatikollisen tuulihattuja ja pullon klassikkovalkkaria. Siitä hänet bongasi ensimmäisten joukossa paikalle saapunut pni, joka herrasmiehenä esittäytyi. Varmasti erittäin elokuvauksellinen kohtaus!

Kun Gorban kanssa vihdoin saavuimme, oli väkeä kaikkiaan 13 henkeä, minulla näet oli 12 skumppalasia ja lisäksi tarvittiin 2 kpl muovimukeja, ennen kuin kaikilla oli kuoharikuppi edessään. Jos joku laskisi edellisen perusteella, että osanottajia oli 14, hän erehtyisi, sillä jostain syystä päädyin itse juomaan kahdesta lasista!

Marinadi oli sitä mieltä, että niin kauan on hyvä, kun ei hänen oikealla etunimi+sukunimellään guuglaamalla päädy Mietoon Marinadiin. Tässä kohdassa kaikki kääntyivät merkitsevästi Kari Haakanan puoleen. Hän kuitenkin väitti olevansa niin suuri narsisti, ettei kärsi yhtään, vaikka nimi on julkista omaisuutta. Missä vaiheessa me naiset nyökyttelimme tietävästi: milloin kukaan viimeksi luki Karin angstista yksityiselämähömppää blogista? Helppohan sitä meidänkin olisi karistaa anonyymiyden kaapu, jos olisimme tunnustettuja asiakirjoittajia.

Uusista tutuista Qimki saapui kauimpaa (jollei lasketa sitä, että oikeastaan Helena kesäasuu vielä kauempana). Luonnossa tavattuani olen erityisen vakuttunut, että hänen todellinen minänsä on vaaleaverikkö, ihan kuten taannoin arvelin (tiedättehän, sellainen ystävällinen, lämmin, suomalainen…)

Nikke kertoi, että kirjallisissa yhteyksissä nimeni tulee taivuttaa Nikken, kahdella koolla. Kyllä yhden koon muoto kuulostaa jotenkin puhekieliseltä. Me yhden geen blogaajat (PA ja minä) olimme kyllä sitä mieltä, että yksi konsonantti sanan keskellä kuulostaa jotenkin jouhevammalta. Mutta jäimme alakynteen, kun Eräs Saara sanoi, että nimenhaltija saa itse päättää. Saara muuten osoittautui varsinaiseksi komedienneksi ponttoonijuttuineen.

Vähätelmän Lotan kanssa en tällä kertaa ehtinyt vaihtaa kuin tervehdykset enkä monta sanaa jutellut Virkanaisenkaan kaa (kaiken yötä jatkaneet varmaan ehtivät jutella enemmän ja ovat todnäk varsin kiitollisia vieraanvaraisuudesta ja yösijasta.)

Piknik-osuuten osallistui myös Jude mansikoin, vadelmin ja herneenpaloin. Paljastui, että tallinsa on aivan Alppipuiston naapurissa, joten tämäkin puoltaa Alppipuistoa BlogiBiqniqien pitopaikkana. Herrasmiehenä Jude näet tarjoili neljälle naiselle kyydit jatkoille.

Ihan siinä sisätiloihin siirtymisvaiheessa paikalle saapui Mitvit, joka ei sittenkään ole muuttanut hirveän kauas maalle, vaikka plantaasiltaan löytyy noin seitsemän puuta ja uhkaavasti levistymään pyrkivää koristevadelmaa.

Me ratikalla jatkoille lähteneet olisimme saattaneet jäädä vallan väärään kapakkajonoon, jollei Justin olisi just sopivasti soittanut ja ohjannut oikealle ovelle. Minä sitten jatkoin soittoketjua ja kerroin muuttuneet koordinaatit Z the pandalle, jota kalliolaiskapakan huono ilma kuitenkin alkoi melko nopsaan ahistaa, ja visiittinsä jäi lyhyeksi. Loppuillasta tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös mies, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, Schizo-Janne, joten kyllä tämä varmaan sitten oli ihan virallinen blogimiitti!

PS Vasta juuri ennen häippäsemistäni ataround puoliltaöin, muistin, että onhan mulla kamerakin. Saa arvata, mikä paita kuuluu kenellekin.

paidat1

paidat2

paidat3

paidat4

paidat5