Eilen sain avaimet ja kulkukortin ja minulle osoitettiin työpiste. Voi kun se on vielä siisti! Lyhyen perehdytyksen jälkeen aloin tutustua paikkaan itseohjautuvasti. Iltapäivä meni ihmisten kanssa höpötellessä ja tietokoneeseen tutustuessa. Intra pullisteli ohjeita ja selvityksiä, joihin välttämättä pitäisi tutustua, että pääsisi sisään koko touhuun. Mutta kun intraan ei pääse kotoa. Siellä työmaallako niitä pitäisi alkaa lukea?

No, aloitin tiedonhaun oleellisimmasta ja löysin ohjeet, miten työpaikan verkkoa voi etäkäyttää kotoa käsin. Tuettuja käyttöjärjestelmiä ovat kuulemma Windows XP ja joku Redhat mikälie Linux. Ja selaimeksi kelpaavat IE ja Mozilla. Ohjeissa oli sen seitsemänsataa tietoturvaruksia ja aktive äksää, jotka pitäisi olla oikein asemoituna, kun tämä etäseikka alkaa kotikoneen skannauksen. Muuten ei yhteyttä tipu.

Tänä aamuna kokeilin Spögöttimien hallinnoimalla perheen pc :llä. En onnistunut yhteydenotossa, vaikka poikkeuksellisesti otin käyttöön jopa IE:n (ja tarkastin, että ne tietoturvaruksit ovat paikallaan). Piruuttani sitten kokeilin MacBookiltani, ja niinhän siinä kävi, että tämä ei-tuettu vempain ongelmoimatta löysi tien intraan. Jee, nyt voin viettää rattoisaa koti-iltaa lukemalla palaveripöytäkirjoja, pysyväismääräyksiä yms. mielenkiintoisia intra-asioita.

Tänään piti mennä paikalle sillä tavalla kevyesti reviiriä nuuhkimaan. Viedä oma kuppi kahvioon, järjestellä papereita omaan IKEASTA ostettuun rippukansiotellinkiin. (Nykyään kaikkialla on näitä tyylikkäitä toimistokalusteita, joissa ei ole riipparin riipparia. Miten ihmeessä väki saa pöytänsä pysymään edes puolisäädyllisen siisteinä? Mapittaako ne tosiaan kaiken? Käyttävätköhän välilehtiä kans?) Riipukansio on minulle aikuisena samaa kuin matto oli lapsena: kun olin enolla hoidossa ja sinne tuli yllätysvieraita, aloin raivoisasti kätkeä tilkkuja maton alle (kesityöhommajutskat olivat kesken), samalla tavalla tungen nykyisin kamaa riippariin pois silmistä.

Tämän jälkeen piti hiukka kokeilla uuden kursin luomista Black Board -alustalle (ihan vain piti liittää opiskelijat kurssille, lisätä lähipäivät kalenteriin, täydentää kouluttajien tiedot, ei mitään oikeaa sisältöä vielä). Eikä sitten paljon muuta, kun oikeastaan vapaajakso loppuu vasta ensi viikolla. Ajattelin jopa, että siinä toimettomana uutukaisen työpöytäni ääressä istuessani voisin tempaista elämäni ensimmäisen työpaikalta postauksen. Ja kotiin oli tarkoitus hilpasta hyvissä ajoin ennen neljää.

Miten tehoton tuhertaja oikein olen, kun tuon tyhjän tekemiseen sai tärvättyä täyden päivän, vaikken edes päivittänyt! Vai onko niin, ettei uuteen solahtamisen kuulukaan sujua ihan tosta vaan? Ehkä tässä on lupakin aluksi vähän hissutella? Se nyt ainakin on varmaa, että uusi muki pitää hankkia, sellainen tilanteesen sopiva, nöyränoloinen!

muki
Sori vaan oppilaat, tämä ei juuri nyt päde! Otan lahjanne uudestaan käyttöön vuoden päästä.