Opetus
Äidit ovat sikäli inhottavia, että ne ovat koko ajan tuputtamassa elämänohjeitaan. Niin kuin nytkin! Miehet ja pojat ikään katsomatta: älkää koskaan ikinä milloinkaan kohdelko naistanne itsestäänselvyytenä!

Varsinainen tarina
Gorba harrastaa kilpapurjehdusta. Omaa venettä sillä ei ole, mutta aina on kippareita, jotka hätäpäissään värvävät niinkin vittumaisen miehen gastiksi, kun tietävät, että se osaa hommansa. Viime vuodet se on seilannut yhdessä vakikokoonpanossa. Paitsi tänä kesänä, kun paatista meni viime vuonna masto ja uusi tuli keväällä myöhässä ja sitten tuli muuta sährää. Lopputulos: ei kisan kisaa koko kesänä.

Ja sehän on aika kohtuutonta mulle ja mukuloille, jotka olemme tottuneet siihen, että kesällä kuluu viikkoja niin, että Gorba on merellä ja me voimme valvoa illalla niin pitkään kuin huvittaa ja syödä roskaruokaa niin paljon kuin jaksamme.

Perjantaina tuli tarjous: yksi paatti pitäisi siirtopurjehtia IMSin MM-kisoista Lyypekin läheltä Suomeen. Jess, viikko vapaata! Koko perhe oli välittömästi sitä mieltä, että hyvä idea! (Joojoo, en minä kokonaan ajatellut vain omaa ja Spögöttimien mukavuutta, vaan sitä myös, että Gorballa olisi kivaa.)

Lähdin sitten metsästämään netistä edullisinta lentoa (meno-paluu maksoi neljänneksn siitä, mitä pelkkä meno!) ja etsimään DeucheBahnilta liityntäaikatauluja ynnä hakemaan kohdekaupungin karttaa ja sen sellaista. Ei siinä vielä mitään valittamista, se tekee, joka paremmin osaa. Mutta sitten kun se jätkä vain istui sohvalla ja piti selviönä, että minä etsin koneelta hänen pakkauslistansa ja tulostan sen hänelle arvioitavaksi ja etsin sitten kaikki kamat, myös sen 24 vuotta sitten intistä vohkitun laivaston lakinsuojuksen, ns. juhannuslakin, jolla voi mainiosti suojata päätä auringon paahteelta. Ja kun tulostaminen tältä muuten niin mainiolta Intell-Maciltä ei onnistukaan tolle vanhalle printterille ja kun en tähän hätään jaksa selvittää, mistä se johtuu, ja mies mokoma alkaa motkottaa. Niin siinä vaiheessa multa paloi pinna!

Mikä helkkarin piika minä olen! Melkein mikään ei ole niin nöyryyttävää, kuin se, että toinen katsoo oikeudekseen edellyttää mielin määrin palvelua (ja vielä valittaa, jollei laatu kaikilta osin tyydytä). Vaikka oikeesti kuuluisi nöyränä ja kiitollisena ottaa vastaan naisen hyvähyvyyttään antama lahja.

No, nyt on kamat haettuna. Gorba itse piipahti edestakas Yliopiston Apteekissa otamassa varmuuden vuoksi Immodiumia matkaan. Nyt se nukkuu jo, ja minäkin olen liki leppynyt. Mutta kyllä tämä rosojen hionta hetkittäin kysyy voimia!