Keväällä siirsin kaikki kaksi lehtikaktustani ja neljä vaakaan kasvavaa vanhaapoikaani parvekkeelle. Näin meilläkin oli parvekekukat. Sisäkukkia sitten vastaavasti taas ei. Pari vanhaapoikaa intoutui syyskuussa punkemaan kukkanuppua. Nyt olemme jännänneet, ehtivätkö kukat puhjeta ennen kuin yöpakkaset palelluttavat koko kasvit. (Jos kaktuksia nyt alkaisi siirtää takaisin sisälle, niin takuuvarmasti loukkaantuisivat ja tiputtaisivat nuput!)
Nuppujen kehittyminen on ollut niin hidasta, että meidän perheestä kaikki ovat jo arvanneet aukeamispäivän pieleen. Mitäs täällä veikataan, milloin aukeavat?

Tältä näyttää nuppu 30.9.2006
PS Spöget ovat luvanneet lopettaa kesäkauden ja siirtyä parvekkeelta sisätiloihin nukkumaan heti, kun kukat ovat auenneet!











No huh, nuohan ovat melkein yhtä hellyttäviä kuin minun Torstini.
Comment mea — 1.10.2006 @ 22:15
Parvekenukunta on ihanaa. Henki kulkee paremmin aamulla, kun on keuhkot täynnä raitista ilmaa.
Tuli ihan hellyntynyt olo, kun mietin että nuput luokkaantuisivat, ja sitten vielä Mean Torsti. Nyyh. liikutus. Menen halimaan omia kaktujani.
Comment Kata — 1.10.2006 @ 23:18
Mea,
näihin maassa mataviin kaktuksiin tottunutta ihan huimaa Torstin jylhä ja ylväs ryhti!
Kata,
kun paluumuutimme Helsinkiin, jouduimme asustamaan väliaikaiskortteerissa ennen kuin kotimme vapautui. Silloin nukuin Gorban kanssa kuusi viikkoa parvekkeella, eli sisään siirryimme vasta lokakuun alussa. Henki kyllä kulki, mutta kaikki vuodevaatteet olivat litimärkiä! Kyllä tuolla Spögejenkin kasvihuoneessa ilman suhteellinen korkeus on suhteellisen korkea.
Halaa varovasti kaktuja!
Comment Sun äitis — 2.10.2006 @ 6:31
Ihanat rakastuneet vanhatpojat! Olen tänään erikoisen hellällä mielellä, symppaan piikikkäitäkin ystäviä. Ja Torsti on valloittava persoona!
Comment Suojakänni — 3.10.2006 @ 16:41