12.11.2006 22:23
Tonedeafilla, Tonedeaf puhelimessa
Kuten tunnettua, olen totaalisen epämusikaalinen. Sikspäs olikin ihan pakko kokeilla Qimkiltä löytyneitä testejä.
Ensin tein tämän testin. Ja petyin hirveästi. Jonkin persoonallisen tosihuonon pistemäärän sijasta sain ihan keskinkertaisen tuloksen 21/30. Onneksi tämä testi palautti minäkuvani kohdalleen: 39,8% oikein! Repikää siitä!
Sä oot kyllä huvittava
Toihan tarkoittaa vaan että sulla on aivokapasiteettia sitten johonkin muuhun enemmän!
Comment Qimki — 12.11.2006 @ 22:39
Joo, mutta kyllä minä silti esim. Ruotsissa ummikkona kieltäoppimassa ollessani (vuonna 1967) olisin mielelläni osannut edes laulaa, että olisi ollut jokin yhteinen kieli paikallisten kanssa.
Onkohan kukaan tutkinut, miten paljon epämusikaalisuus eristää nuorta nuorisosta? Nimittäin minulla ainakin meni vuosikymeniä, ennen kuin pääsin alemmuudentunnostani ja kykenin naureskelemaan tälle puutteelleni. Muutenkin olen sitä mieltä, että ihmiselle saattaisi olla vähemmän sosiaalista haittaa hienoisesta tyhmyydestä kuin on totaalisesta epämusikaalisuudesta. But then again, en ole puolueeton tuomari, kun minulla on kokemusta vain toisesta
Comment Sun äitis — 12.11.2006 @ 23:08
Tein tuon ekan testin, ja tulos oli 29/30. Nyt sitten mietin, että mikä se yksi väärin mennyt melodiapätkä oikein on mahtanut olla:-)
Toisesta testistä tuli nyt sitten 77,8% Se oli kyllä aivan kauhean hankala, korvat ruvella sai pinnistellä kuullakseen ne minimaaliset erot.
Ja mitä musikaalisuuteen tulee, kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa. Minä puolestani olen aika harvinaisen lahjaton matematiikassa…
Comment Rappiotäti — 12.11.2006 @ 23:38
Kuule äitee. Sun pitäisi katsoa Big Brotheria, niin pääsisit lauluperfektionismista. Sen jälkeen kun on kuullut talolaisten laulavan, voi hyvillä mielin kajauttaa ihan missä vain ihan minkäkokoisen väenpaljouden keskellä.
(Lievä tyhmyys taitaa itse asiassa olla pikemminkin sosiaalisesti hyötyä antava tekijä kuin haitta.)
Comment Kriisi — 13.11.2006 @ 3:07
Mä kuittaan ns. puutteet ominaisuuksina, tulee suopeampi olo itseä ja muita kohtaan. Yhdellä on lukihäiriö, toinen on epäsosiaalinen, kolmas ei pysy nuotissa… onhan noita. Kaikista ominaisuuksista ei heti keksi mitä hyötyä niistä on. Ainakin epätäydellisyytensä tiedostaminen voi auttaa ymmärtämään ja suvaitsemaan toistenkin heikkouksia.
Niin ja jos tykkää laulaa niin eiks vois tosiaan antaa mennä vaan? Tyyli vapaa, kuten blogatessa. En mäkään tosin julkilaulele ettei tarvitse altistua palautteelle. Pitäisköhän sittenkin kokeilla joskus karaokea? Nykynuorilla on Idols, itsellä julkiset esiintymismuistot musiikin parissa liittyvät peruskoulun laulunäytteisiin luokan kuullen. Ei ollut kivaa se.
Comment Qimki — 13.11.2006 @ 14:35
Kriisi & Qimki,
enää en vuosikymmeniin ole tuntenut mitään tarvetta laulaa, eikä laulamattomuus ole mitenkään häirinnyt. Vaan kun minä olen laulutaidottomuuden lisäksi kyvytön kuulemaan ja nauttimaan musiikista, niin se välillä saa olon haikeaksi.
Comment Sun äitis — 13.11.2006 @ 15:15
1) 23/30
2) 75,0 %
Mielenkiintoista heittää noi testit lonkalta. (Rappiotäti: Musta toi jälkimmäinen oli helpompi, ekassa oli kauheen monimutkasia melodioita.) Mun lapsuudessa kannustettiin ainoastaan urheilemaan, mutta omasta mielestä olin myös musikaalinen. Siihen nuo testit ainakin viittaa.
Comment Kake — 13.11.2006 @ 20:48
1) 23/30
2) 61,1%
Kuutosen ja seiskan laulajalta ihan mukavasti. Muistelen muuten jonkin tutkijan Hesarin tiedesivuilla väittäneen, että absoluuttinen sävelkorva on harjoituksen tulos ja että hän voisi tehdä lähes kenestä tahansa sellaisen omaavan. - Toi lähes ei taatusti tarkoita sua vaan jotenkin epänormaaleja tapauksia.
Comment itte — 13.11.2006 @ 22:20