Kello 16.32 printterin edelleen raksuttaessa epäilin hetken, että taisin sittenkin myöhästyä. Turhaa panikointia, viis vaille viis puntillinen joulukortteja vilahti 1 lk. kirjepostille varattuun kaukaloon! Kortit olivat järkyttävimpiä kymmeneen vuoteen, mutta ne olivatkin pitkästä aikaa minun tekemiäni, kun perheen AD:llä oli muuta puuhaa. (ei puhettakaan mistään vinkeästä ideasta ja sen virtuoosimaisesta toteutuksesta niin kuin vaikkapa jouluna 2004. Oho, ei näköjään kuva aukea, sen siitä saa, kun ilmaispalveluihin luottaa. Tuli mieleen villi ajatus, ajatelkaas jos vaikka koko blogi olisi ilmaispalveluna jossain blogspotissa tai blogsomessa ja sitten yhtenä kauniina päivänä Veijo Blogger tai Mr Blogsome pättäisi vetää töpselin seinästä… Eiku siis, huh!)

Koska sitä vuoden 2004 korttia ei enää ole näytillä siellä toisaalla, niin tökkänpä sen tähänkin muistuttamaan, miksi ensi vuonna kannattaa aloittaa korttibisnes niin ajoissa, että toteutuksesta ehtii vastata joku muu kuin minä!

kortti04

Muuten olen kyllä kohtalaisen hyvin aikataulussa, kiitos kysymästä. Jäinen sika tuli jo pari päivää sitten kylmiöön sulamaan hissuksiin. Mikään ei ole niin kamalaa kuin luun vierestä raa’aksi jäänyt kinkku. Pikkurouvan taipaleeni alussa minulle kerran kävi niin. En minä ymmärtänyt, että umpijäisen kinkun sulattamiseen pitää varata useita päiviä. Varmaan jotain päivän jälkeen pukkasin uunin ja pidin siellä tunti per kilo. Lopputulos oli hirveä.

Muiden ruokien eteen en ole tehnyt vielä mitään (paitsi viikon verran olen sivusilmällä noteerannut, ettei missään lähitienoon kaupassa ole enää jäljellä valkoista sokerikuorrutetta. Aina ne höpisee lehdissä, että kinkkupula uhkaa, mutta koskaan eivät varoita todellisista uhkista: tämä ei suinkaan ole ensimmäinen vuosi, kun valkoinen piparkakkutalonliimausmönjä on kaupoista finis!) Huomenna haen lohen, sen pitää ehtiä graavaantua pari yötä, muuten se on liian herraskaista minun makuuni. Saattaa olla, että nappaan samalta reissulta pari pänikkää Saarioisten lanttulaatikkoa. Vain Saarioinen kelpaa meillä niille kahdelle, jotka ylipäätään syövät lanttulaatikkoa. Joinain vuosina olen joutunut kiertämään viisikin kauppaa, ennen kuin Saarioista on löytynyt. (Mikseivät ne koskaan varoittele lehdessä, että pääkaupunkiseudulle uhkaa iskeä saarioistenlanttulaatikkopula?) Varsinaisesti menen ruokakauppaan vasta lauantaina.

Lahjatilanne on melko hyvällä mallilla. Siinä helpottaa vakiintunut käytäntö, että lapsille (nyt jo aikuisille!) ostetaan yksi päälahja+ kirja + tavallista karkkia, minä saan saan Gorbalta kymmenen levyä Fazerin sinistä ja Gorba multa kirjan. Perheen ulkopuolisia ei lahjota, paitsi kummityttöjä ja minun isääni. Kummityttöjen kanssa käydän tammikuussa joululahjaksi alennusmyynnissä, syömässä ja leffassa ja isälle on kestotilauksessa Hesarin sunnuntainumerot.

Koska sain jo kortit postiin, lahjalista on melko lyhyt ja joulusiivoksi riittää olkkarin imurointi, saatoin metsästysmatkallani ohimenen piipahtaa William K:n varjopikkujoulujen kautta.

Paikalla olivat ainakin:
Marinadi
pni
Marjut
Höpökeisarinna Miss Jenny
Anu
Timo
Sami O
Oopa
PA
Kuraattori

Sen sijaan paikalla ei ollut idean äiti Helen

Oho, huomasin just, että nyt on jo yö! Tuossa on näin alkajaisiksi pelkät linkit. Lisään huomenna kuumimmat puheenaiheet! Myös Blogimiitit-blogiin.