Helen,
Koko lapsuuteni ja nuoruuteni jain ajatuksesi lootattomasta ja kinkuttomasta joulusta (yhtenä jouluna meillä tosin oli 200 g keittokinkkua). Mutta sitten tulin sukuun naiduksi! Gorbalassa syötiin aina vankasti kinkkua ja appiukko laittoi lanttulootaa. Kolmessakymmenessävuodessa oppii paitsi syömään laatikkoa, myös ymmärtämään, milloin syyt ovat pakottavat! Joulua teillekin!

Tuntematon tuttu,
no, piparkakkutalojahan voi liimata yhteen perinteisellä menetelmällä: kuumennetaan sokeria paistinpannulla ja siihen sulaneeseen töhnään lykätään liimattava talonpala. Hyvänä puolena on, että pitää tautisen hyvin ja jämähtää hetkessä. Huonona puolena taas se, että sokeri saattaa toisinaan kärvähtää, joten lopputulos on vähän kitkerän makuinen. Niin ja palovammojen riski on niin ilmeinen, ettei ihan pienten rakentajien kansa kannata yrittää. Suurin ongelma meillä on ollut, että välillä mielikuvituksellisten konstruktioiden kanssa käy niin, että palat vääntyvät uunissa ja tarvitaan täytemassaa nurkkakohdissa. Ja siihen tarkoitukseen siis on olemassa mainiota tahmeaa töhnää, joka hyvinkin paikkaa puolen sentin fibat. Löysin lopulta myös valkoista, merkki on Dr.Oetker, eli kovin suomalaisesta tuotteesta ei liene kysymys. (sitä itse tehtyä tomusokeritöhnää toki käytettiin omassa lapsuudessani, mutta tämä kaupallinen valmistöhnä on jotenkin napakampaa).