Edit 5.4. klo 18.07 korjailin joitain linkkejä + lisäsin linkin rapo 2.0:aan

Siinä minä olin, Telakkakatu 8:n paikkeilla kiertämässä taloa värään suuntaan, kun vastaani käveli Pörrö, joka tiesi kertoa, ettei siltä suunnalta kannata Pöhinää etsiä. Yhdessä etenimme oikealle ovelle ja siitä ohi ja sitten taas takaisin. Myös myöhemmin illalla yhyttämäni Satujatar oli sitä mieltä, että ensi kerralla opastemerkintöihin voisi panostaa hiukkasen lisää. Vaikka kokonaisuuden kannaltahan tietysti oli tärkeintä, että kaikki lopulta pääsivät perille. Kaikki oli minun kirjanpitoni mukaan 40 henkeä, mutta voi olla, että sitkeästä yrityksestäni huolimatta missasin jonkun. Siinä tapauksessa: anteeksi!

Pöydässä pääsin istumaan ilmielävän Marinadi-fanittajan viereen. Tämä Kari oli alku keväästä sattunut lukemaan Marinadia ja selailemaan kännykkäkuviaan . Kuin ihmeen kaupalla hän oli kohta tämän jälkeen bongannut Marin liikennevaloissa ja mennyt esittäytymään. “Aika outoa, en henkilökohtaisesti tunne täältä ketään ja silti sain henkilökohtaisen kutsun!”
, kertoi tämä Helsingissä veturinkuljettajaksi kouluttautuva kainuulainen, joka kohta siirtyy suhaamaan Pohjois-Suomen raiteille.

Toisella puolellani istui itse Schizo-Janne, mutta vieläkään en uskaltautunut juttusille. Vastapäiset herrasmiehet olivat helpommin lähestyttäviä: pni ja Justin ovat molemmat niin lutusia veikkoja, että jos minulla olisi tyttöjä, niin kelpuuttaisin heidät vinkuen vävyiksi.

Pöydän päässä piti alkuillasta majaa Kari Haakana, jota Eräs Saara myöhemmin illalla luonnehti Ruben Stillerin ja Jope Ruonansuun näköiseksi. “Kumpi oli äiti?” kysyi Kari. Päädyttiin siihen, että todennäköisesti Jope, joka on kuulemma jotenkin selittämättömällä tavalla äidillisen näköinen. (Mitään en maininnut, mutta mielessäni mietin, meneekös se myös sillä tavalla kääntäen, että äidilliset ihmiset näyttävät Jope Ruonansuulta. Minäkinkö?)

Eräs Saara on syytä mainita myös illan toisena virallisena valokuvaajana. Varustuksenaan hänellä oli nostalginen Polaroid-kamera suoraan vuosikymmenten takaa. (Esittelin itse vastaavia kameroita Leppävaaran Maxissa 80-luvun alussa). Se toinen kuvaaja oli Oopa, joka on luvannut, että kuvia on joskus nähtävissä jossain.

Ihan liian vähän aikaa ehdin jutella Helenin kanssa. Sen verran selvisi, että juuri tämä aika vuodesta on sikäli erinomainen, että vilkkaan nuoren miehen pihaleikkejä voi seurailla sisältä käsin. Kun lehdet tuuhentuvat, ei pihaan enää näe ja silloin on pakko rajoittaa herran itsenäisyyttä. Harmi!

Sen sijaan minulta jäi kokonaan kuulematta, miten Helen ja Kriisi (ja ketkä muut?) ideoivat Assemblylle vastineeksi Blogemblyä, jossa kimpassa blogataan samassa hallissa 24 h.

Tutuista naisista paikalla olivat myös Zepa (joka sanoi minulle jotakin kaunista, kiitos! ), Rappiotäti (jonka kissamaisten silmien hehkua puseron väri tehosti entisestään ja jolla oli voimakkaita mielikuvia Gorbasta), Lostis (jonka kanssa en taaskaan jutellut riittävästi, mutta joka aina tuntuu kovin läheiseltä) ja Turisti (joka oli niin freesi, ettei ensimmäiseksi olisi arvannut, että siinä menee nainen, joka juuri on tappanut bloginsa).

Eipä silti, ei Joonastakaan näyttänyt pahemmin ahdistavan vielä tuoreempi tuhotyö. Vai oliko se vain sellaisten nopeaa miehistä toipumiskykyä: mitäs sitä vanhaa suremaan, kun on jo uusi?

Nyt linkistä päätyy Veeralle, mutta vielä viime viikonloppuna jonnekin vallan muualle. Domain-kauppiaan hyväkäs ei ollut ilmoittanut ollenkaan, että sopimuskausi meni umpeen nyt, vaan oli katkaissut palvelun varoituksetta. Sunnuntaina sivulla oli kuulemma ollut fuksianpunainen jokujuttu. Kun minä piipahdin siellä maanantaina oli tutun valkoisen kukan tilalla vauva vihreällä taustalla. Ehtikö joku bongata vielä muita aiheita parin päivän katkoksen aikana?

Pöytäkuntaan kuului pikapyrähdykseni aikaan Veeran lisäksi Nikke, Marjut sekä avecinsa (joka Erään Saaran mukaan ilmeisesti on Lemonatorin laulaja. Äh, ei se Saara tosissaan ollut, vaikka kieltämättä yhdennäköisyyttä on havaittavissa), Seppänen (jonka tapasin noin kolmannen kerran ja edelleenkin tyydyin vain hymyilemään takaisin) sekä Pagisija (jonka kaasunaamarikuva on minulle kyllä tuttu, mutta jonka Espooseen muutto oli mennyt ohi, mielessäni sijoitin Pagisijan edelleen Tampereelle).

Tällä kertaa en jutellut lainkaan Jannen, (EMY) kanssa, mutta syrjäsilmällä näin hänen puhelevan PA:lle, perhepiirissä sentään säilyivät juttelut. Postauksensa perusteella PA puhui puolestani myös überkuulille Samille. Hienoa, kun voi hajauttaa!

Seuraavaksi tunnustan kaksi mokaa. Heti alku illasta kanssani samaan pöytään istui kaunis nuori nainen, joka kertoi bloginsa olevan nimeltään Sulaa pumpulia. Hymyilin niin kuin kohtelias ihminen hymyile ventovieraalle. Ullaksi esittäytynyt nainen jatkoi, että olen kyllä käynyt kommentoimassa hänen blogissaan. Jatkoin vahanukkehymyä. Minulla ei edelleenkään ollut mitään mielikuvaa, kenestä oli kysymys. Juttu katkesi nolosti lyhyeen. Äskeisellä linkinmetsästysmatkallani tajusin, kuka hän on. Kelpaaako lieventäväksi asianhaaraksi, että vielä viime viikolla hän asui USA:ssa? Ihan ensimmäiseksi ei tule mieleen tavata Blogipöhinässä!

Ja sitten toinen vastaava!
Tuhat sanaa kuulosti kyllä heti tutulta blogin nimeltä, mutta kun minulla alkaa olla hyvinkin tuhat tuttua blogin nimeä, niin en millään muistanut, miten tuttu tämä nimenomainen on. Sitäpaitsi olin luonut itselleni vissin mielikuvan Tuija Aallosta (pieni, tumma, lyhythiuksinen) eikä lähelläni istuva vaaleatukkainen Tuija ollenkaan muistuttanut tuota mielikuvaa. Miten sitä voi tulla niin lahopäiseksi, ettei muista blogia, jota on sekä lukenut että kommentoinut? Varmaan tämä ikä!

Tähän väliin tulee pakosta paussi, jota täydennän nukuttuani (mm. juttua Välittäjästä ja Dodosta, Illuusiasta, Pintiksen Puurosta, herra Igglosta yms. luvassa lauantaina iltapäivällä).

Edit: Jatkopalasta tuli sittenkin oma postauksensa.

Lopuksi on vielä syytä kiittää Karri Kokkoa, joka herrasmiehenä tarjosi minulle autokyydin bussipysäkille!