Periaatteessahan tämä on jo niiin aikansa elänyttä juttua, ettei kannattaisi edes julkaista. Mutkun ruhoelämä on vaatinut osuutensa, niin vasta nyt ehdin jatkaa edellistä tarinaani.

Yleensä minun on ollut tapana nauttia blogimiiteissä muutama pullollinen keskiolutta. Nyt iski ahneus: kun herra Igglo tarjosi, niin sumeilematta päädyin nauttimaan kaksi kokonaista tuopillista. Kiitollisena hiljennyin kuuntelemaan puhettaan. Päälimmäiseksi siitä jäi mieleen,

  • etteivät kaikki amerikkalaiset passintarkastajat harrasta blogaamista eivätkä näin ollen tiedä, mitä web 2.0 tarkoittaa
  • jenkit pukkaavat lapsiaan stagelle päiväkoti-ikäisestä asti
  • kaikki eivät vieläkään tiedä, mistä lapset tulevat
  • blogiyhteisö ja kaupalliset toimijat lähenevät toisiaan
  • blogaajalle hyöty yhteistyöstä näkyy lähinnä kasvaneeen trafiikina

Ja toden totta! Viimeinen pallura pitää paikkansa: kaupallisen toimijan kanssa yhteistyössä järjestetty Pöhinä kasvatti perjantaina keskimääräistä kävijämäärääni n. 100%. Vaikken edes postannut mitään perjantaina. Riitti, että kuljin torstain tilaisuudessa muistiinpanovälineet mukanani ja näytin kirjoittamaan taipuvaiselta! Ihan täysin en kyllä ymmärrä, mitä hyötyä minulle on tästä liikenteen kasvusta, on vain hirmuinen morkkis, kun sadat kävijät ovat turhaan vaeltaneet sivulleni.

Ei vaan, kyllä ne Börjen puheet joltain osin liki innostivat toimintaan. Sieluni silmin jo näin, miten Kruununhaasta asuntoa etsivät, voisivat Igglon sivulta klikata tienoon lähikauppoja esitteleviin blogeihin. Ensimmäisenä olisi tarjolla Sellistin arkistojuttuja Liisankadun Pikkolosta. Kouluasioista kiinnostunut pääsisi linkistä leirikoulurahankeruun vastaiseen postaukseeni, jonka kommenttiosiossa voisi lukea, miten Kaisaniemn ala-asteella ja Kruununhaan yläasteella on suhtauduttu asiaaan (ok, myönnetään, taitaa olla jo vanhentunutta asiaa, kun se espoolaisäiti meni kielittelemään rahalla maksamisesta ja koko homma kiellettiin). Oikokadun pään vanhustenkämpistäkin voisin kirjoittaa omakohtaisia muisteluita. Ja siitä, miten hyvä valikoima kirkkaanpunaisia nahkavöitä ja laukkuja löytyy Liisankadun Nippanapasta. Vitsit, minkä mainion kaupallisen blogaajan maailma minussa onkaan menettänyt!

Mutta takaisin Nousuun. Yhdessä pöydässä kerroin Sun äitis nikin ja sittemmin blogin synnystä mm. Red Tailin Jannelle, Life2go:n hemmolle ja Edoa etsimässän Suville. Kyllä minä heitäkin ihan pikkuisen kuuntelin, vaikka taisinkin olla aika itsekkäästi vauhdissa kertomassa minäminäjuttuja. Tiedän nyt esimerkiksi sen, että Edo tarkoittaa vanhaa Japania ja sen, että joskus dippityö voi jäädä vaiheeseen, kun työelämä kutsuu kesken kaiken.

Eka kertaa tapasin tässä miitissä myös Paremman maailman Mikon (jonka lyhyen napakan tyylin tunnistin, kun kävin linkkiä kaivamassa. Täällä olen käynyt ennenkin), Pelkkää kuvitelmaan Ilkan (joka paljastui PA:n kommenttilootan kautta tutuksi. Myös kahvikuppikuvansa on tuttu) ja Monksun, joka mielii insinööriksi ja joka oli ensimmäisessä blogimiitissään tsekkaamassa, onko miitissä niin kivaa kuin Minya on väittänyt.

En liioin ollut ennen nähnyt Juusoa, joka kertoi työstään Savukeitaassa (joka julkaisee mm. Jarkko Laineen postuumin runokirjan) sekä opiskelustaan. Pieni on maailma, löysimme yhteisen tutun. Runokustannuksesta saa jouhevan aasinsillan Runomemoon, jota kirjoittava Illuusia on ihan eri Illuusia kuin Blogistanissa jokunen vuosi sitten intohimoja herättänyt kaimansa. Illuusian kanssa juttelimme mm. Rovaniemestä ja liki ainoasta tuntemastani rovaniemeläisestä, Mediksestä.

Yhtäkkiä pöytääni pelmahti Lipsasta ja Rusoa Ruson kanssa kirjoittava Lipsanen. Ei ollut tuttu sen paremmin mies kuin bloginsa. Kunnes sitten juttu kiertyi hänen vanhaan blogiinsa, jonka nimi tuntui aika tutulta. Nyt kun kävin kömppäämässä arkistoja, huomasin, että ainakin tämän kirjoituksen olen aikoinaan lukenut Oikealla asialla -blogista.

Lipsanen esitteli minulle kaksi viehättävää naista. Qtea oli juuri lähdössä, mutta ehdin sentään kuulla hurmaavan tarinan nimen taustalta (Qtea oli ollut naapuritalossa asioilla ja kertonut asuvansa kuussa. Puhekumppanin hämmentyneen katseen nähtyään oli jatkanut: “Asun siis tossa naapuritalossa, Q-rapussa.”)

Välittäjän kanssa vierähti pidempään. Ensin kuulin tämän bloginimen taustoista (minusta on aina kiva kuulla tarinoita nimistä, jos joku ei ole sitä jo sattunut huomaamaan!). Välittäjä välittää muista ihmisistä ja maapallon tilasta (as in care). Hän myös välittää kulttuurien ja kansallisuuksien välillä (as in mediate) . Pienenä lisämausteena voi mainita, että skandeitta kirjoitettuna Välittäjä saattaa hetkittäin olla myös valittaja. Asuntoja hän ei välitä.

Juttelimme pitkään Dodosta ja siitä, pitäisikö järjestöllä olla “asiablogi” vai riittääkö, että on linkit aktiivien jäsenten henkilökohtaisiin blogeihin. Taisin innostua saarnaamaan! Vaikka olenkin ammatiltani opettaja, olen ponnekas informaalin oppimisen puolustaja. Uskon, että monet ajatukset uppoavat paremmin, kun ne esitetään rosoisesti ihmisen omalla äänellä kuin silloin, kun niistä kirjoitetaan hiottuja asiapostauksia. (esim. olen oppinut autismista enemmän lukemalla Kauraa kuin opiskelemalla erityisopettajaksi tai opettamalla erityisopettajaksi opiskelevia) Sellainenkin mahdollisuus tietysti on olemassa, että minä vain olen laiska enkä viitsi syvällisesti perehtyä kerralla mihinkään, vaan omaksun asioita vain, kun joku ripottelee niitä ohimennen, pikkasen kerrallaan, sopivaan hömppään kätkettynä.

Meille laiskoille pänttääjille, mutta uteliaille ja himokkaille hengailijoille web 2.0 on just niin hyvä tapa pysyä kärryillä! Mutta tätä siis eivät kaikki amerikkalaiset passivirkailijat tiedä!

Aijuu, juuri kun olin poistumassa miitistä ehdin vielä moikata MOSin Anttia, tai tarkemmin ottaen kyseessä taisikin olla hänen runoilijapersoonansa.

Ja nyt:

Kiitos Marinadi! Taas kerran.