Joskus vanhoissa suhteissa käy niin, että enemmän yhdistää menneisys kuin nykyisyys tai tulevaisuus. Maailmalla törmää uusiin houkutteleviin tuttavuuksiin, joilla tuntuu olevan niin paljon enemmän annettavaa, mutta pysyy uskollisena entiselle hellänhaikeiden muistojen vuoksi.

Päivä päivältä useammin huomaa miettivänsä, miten jämähtänyt toinen on, miten se ei taivu enää uusiin temppuihin, joihin itsellä olisi tarve. Ja miten oudossa seurassa se sitäpaitsi viihtyy!

Kunnes sitten joku sinänsä mitätön pieni ärsyttävä piirre ylittää sietokyvyn!

Olen saanut paljon suhteestani Blogilistaan. Uusia ystäviä ja sisältöä elämään, täytettä vapaa-aikaan ja ideoita työhön. Sittenkin taitaa olla lähellä hetki, jolloin on surullisena todettava, että kasvoimme erillemme.

***

Se mitätön ärsyttävä piirre, joka sysäsi minut askeleen etäämmälle vakipartneristani Blogilistasta, on tällä viikolla entisestään kiihtynyt haamuilu. Kun kesken kiihkeän työrumban varastaa itselleen hetkisen aikaa armaan syleilyssä ja löytää kaikki toistasataa suosikkiaan päivittyneinä, ei huvittaisi viettää puolta sessiota tyhjää haroen ja etsien, kuka ja ken oikeasti ovat päivittäneet, ja mitkä blogit taas ovat nousseet kumpujen yöstä etusivulle ihan vain teknisistä syistä, vaikkei sisällössä ole tapahtunut mitään muutoksia.