Olen huomannut että elämä on ailahtelevaa, mutta kaikki uusi on kokemisen arvoista (ikäväkin???).

Minunkin elämäntilanteeni ja työpaikkani on vaihtunut aikalailla tiuhaan, mutta olen onneksi positiivinen luonne!!! Ja aina oppinut uutta sekä arvostamaan monia ammatteja johtajasta - teurastajaan (ammatteja,joita olen työkseni tehnyt on aika monta, mutta otinpa nuo ääripäät mainittavaksi) Terveyskin on välillä pettänyt ja laittanut elämänarvoja miettimään, jopa pakottanut vaihtamaan työpaikkaakin pari kertaa. Lamakin tuli “ryvettyä”, kun valmistuin metsäopistosta sopivasti irtisanotuksi työntekijäksi, vaikka työn Veitsiluoto Oy:llä piti jatkua opiskelun jälkeen.

Mutta eipä siinä mittään, onpahan tullut harrastukseksi opiskelu. Johon nyt viittaankin, eli erityisopetuksen valinnaisen arvointiin! Vieläkö pitäisi jotain lisää tehdä (sairaslomalla kun on aikaa), vai joko olen saanut urakkani tehtyä?

Pääsen keskittymään seuraavaan opiskeluuni “esimieskoulutuksessa”, ettei harrastukset lopu!

D lnja-auto ajokortti tutkinto jäi vähän lepäämään, kun rekkamies ei voi nyt ajaa edes henkilöautoa! (unta olen jo autoilusta nähnytkin useana yönä)Mutta jos saisin sen joululahjaksi.

Meille tulee istuma-amme. Isompaa ei mahdu, mutta siitäkin aion ottaa kaiken irti(aromaterapeuttisia kylpyjä, kynttilöitä, viinilasi, luettavaa jne.), kuten ennenvanhaan Irlannissa…ihanaa!

Toiv. parisuhdemurheet väistyvät ja uusi kukoistus astuu tilalle:)
-minh-