Olen viime päivinä useampaan otteeseen tullut tietoiseksi ruumiin raskaudesta (Ruumis viittaa tässä elävään massaan. Kuolluthan on kuten tunnettua kalmo. Ja keho on virolainen lainasana, jota tulee välttää).
Olemme Gorban kanssa lojuneet jokusen tunnin sängyssä katsomassa joululahjaksi saatua NYPD:tä. MacBook mahan päällä ei ole likikään yhtä raskas kuin rentona rötköttävä puolison käsivarsi samalla alueella.
Omaan painavuuteeni heräsin eilen aamulla (kirjoitin ensin raskauteeni, mutta siitä olisi voinut tulla vääriä mielleyhtymiä!). Pohjimmaisena vasten patjaa sijainneet kropan osat olivat loppuruhon painosta ihan kasaanpuristuneet ja puutuneet. Onneksi on loma ja loputtomasti aikaa sekä itsellä että petikaverilla. Nöyrän kuuliaisesti Gorba hieroi puutumukset pois. Mutta koska arki taas kohta koittaa ja sitä myöten ajanpuute, aloin fundeerata, että pitäisi kenties hankkia sellainen Tempur-patja, johon uppoaa kuin astronautti (Kokemuksia kellään?). Tai ainakin käydä lunastamassa liikuntasetelit, kun niillä voi kuulemma maksaa ammattilaisen hieromaan paikat notkeiksi (enpäs olekaan ennen käyttänyt maksullista miestä kuin laskettelun opettajana Iso-Syötteellä).
Tai pitäisiköhän ne setelit sittenkin käyttää itsensä liikuttamiseen, että säilyisi askellus kepeänä, vaikka massa iän myötä karttuisikin?
Miksi mielestäsi pitää välttää viron lainasanoja, mutta ei ruotsin (kroppa, fundeerata)? Virolla ja suomella on sentään yhteinen kantakieli toisin kuin suomella ja ruotsilla.
Comment Larko — 29.12.2007 @ 14:48
Larko,
anteeksi, siinä on sisäpiirivitsi taustalla. Tässä selitys: eräällä kunnianarvoisella suomen kielen opettajalla oli tapana aina mainita, että elävällä ihmisellä on ruumis, kuollut on kalmo ja keho on virolainen lainasana. Vaikken itse koskaan ko. opettajaa tavannut, olivat eri oppilaspolvien hänestä antamat todistukset niin yhteneväisiä ja eloisia, etten pysty edes ajattelemaan sanaa ruumis lisämättä perään tuota ritiramssua! Oikeesti minulla ei siis ole mitään virolaisia lainasanoja vastaan, vaan kysymyksessä on automaattihokema, joka kytkeytyy päälle heti, kun tilanne tarjoutuu!
Comment Sun äitis — 29.12.2007 @ 15:08
Facebookista löytyy myös opettajan ihailijakerho.
Tai ei siis löydy vaan Facebookissa on hänelle omistettu ihailijakerho.
Vaan saakohan omistaa-sanaa käyttää noin.
Comment PA — 29.12.2007 @ 15:35
Minun suomenkielessäni on huomattavan usein estonismeja, mutta nykyisin enää aniharvoin svetisismejä. Tietysti olisi parempi, ettei olisi kumpiakaan.
Comment Larko — 29.12.2007 @ 19:27
Tempur voi olla hyvä patja, en tiedä, mutta arvattavasti se on kallis.
Minä sain joulupukilta uuden patjan sänkyineen, ihan tavallinen Askosta vaan, mutta 120 cm leveä ja yksin minua varten. Olen jo kokeillut poikittainkin nukkumista. Ihana.
Comment Helena — 30.12.2007 @ 4:59
Tempur-tyyppistä muistivaahtomuovia tekevät jotkut muutkin patjavalmistajat, saattaa olla hitusen halvempi tällainen kopio, tai sitten ei. Ostin itse tämänkaltaisen patjan vajaa vuosi sitten, ja on siinä kyllä kieltämättä erityisen hyvä nukkua kyljellään. Muissa asennoista ylivoima esim. tavalliseen hyvään joustinpatjaan nähden on mielestäni pienempi.
Comment Ilkka — 30.12.2007 @ 10:12
Hei, tällaisen sivistyspaketin löysin kielitoimiston sivuilta!
“Miten kalmo on tullut kieleen? Se on tekosana, joka liittyy läheisesti ruumiiseen liittyvän toisen sanakeksinnön, kehon, syntyyn ja aikaan runsas puoli vuosisataa sitten.
Agricolan ajoista lähtien ruumis on kattanut sekä elävän että kuolleen ruumiin merkityksen. Vuonna 1945 heräsi lääkäripiireissä kuitenkin ajatus, että lääketieteessä olisi usein tarkoituksenmukaista erottaa nämä käsitteet toisistaan. Siksi niille alettiin tosissaan etsiä erillisiä nimityksiä. Lääketieteen sanastolautakunnan ja juuri perustetun Kielitoimiston ensimmäisen hoitajan Hannes Tepon yhteistyön tuloksena luotiin elävää ruumista merkitsemään sana keho. Aivan tyhjästä sitä ei temmattu: keho löytyy Lönnrotin sanakirjasta kehän synonyyminä, joskin merkittävämpi malli lienee tullut virosta, jossa sanalla keha on elävän ruumiin merkitys.
Ruumis-sanan oli tarkoitus säilyä edelleenkin yläkäsitteenä eli merkitä sekä elävää että kuollutta ruumista. Mutta keho, joka alun perin kehitettiin lääketieteen erikoiskielen tarpeisiin, alkoi työntyä yleiskieleenkin. Kun kuolleelle ruumiille ei heti löytynyt omaa sanaa, kuolleen merkitys alkoi yhä vahvemmin siirtyä ruumis-sanalle. Tällainen käsitesekaannus ei tietenkään ollut yleiskielen kannalta toivottavaa.
Jotta ylä- ja alakäsitteiden hierarkia pysyisi järjestyksessä, kielenhuollon ylin elin, kielilautakunta, sorvasi 1948 kehon pariksi kuolleen ruumiin merkitykseen sanan kalmo, kalman pohjalta. Kalmo ei kuitenkaan saanut kovin innostunutta vastaanottoa. Siksi paine ruumiin kuolettamiseen jatkui. Jotkut ovat myöhempinä vuosina pyrkineet siihen kehitykseen aktiivisesti vaikuttamaankin ja vaatineet myös kielenhuoltajia mukaan.
Edelleenkin ruumiilla tarkoitetaan sekä elävää että kuollutta. Jos olisi päätetty rajata vuosisatoja käytetty ruumis-sana vain kuolleen merkitykseen, mitä silloin olisi tehty tunnetuille elävän ruumiin sanonnoille, kuten ”terve sielu terveessä ruumiissa”, ”olla hyvissä sielun ja ruumiin voimissa”, ”rääkätä ruumistaan”, ”ruumiinvoimat”, ”ruumiinrakenne” tai ”joutua ruumiintarkastukseen”?
Taru Kolehmaisen kieli-ikkuna ”Ruumis, kalmo ja keho” julkaistu Helsingin Sanomissa 3.7.2001″
Comment Ams — 1.01.2008 @ 18:52
Kiitos Ilkalle Tempur-tiedoista ja Amsille erinomaisesta Keho, kalmo, ruumis -vinkistä!
Comment Sun äitis — 1.01.2008 @ 19:08
Iän myötä massa karttuu,vaikka ei kaikilla. Kai? Kokeile sitä maksullista miestä ensin. Paikat pehmeinä ja toivottavasti ei-niin-revähdys-alttiina sitten lähdet liikuttamaan itseäsi, jos on seteleitä enää jäljellä.
PS. Kiva kun kävit visiitillä.
Comment Krisu — 1.01.2008 @ 21:46
pihi kun olen niin Meikä pötköttää familonin kilojen mukaan valitun patjan ja tempur-tyyppisen petauspatjan päällä. Toimii!
(tai toimi ennen näitä raskauden mukana kertyneitä liikakiloja***noloilee***
Comment Toivon äiti — 8.01.2008 @ 21:35