- Miksei meillä enää koskaan tehdä piimälimppua? kysyi Gorba bongattuaan sattumalta kaapista leipävuoat.

(note to self: ärsyttää tuo “ei tehdä”, ei niitä ennenkään kukaan passiivi tehnyt, vaan minä henkilökohtaisesti.)

Niin, miksei tosiaan? Kun lapset olivat pieniä sitä leivottiin harva se päivä. Kun oikein tarkkaan aloin kaivella muistiani, niin todennäköisesti piimälimpun leipominen loppui tässä huushollissa kesällä 1997, jolloin jauhokoisat valtasivat keittiön.

Jauhojenhävitysoperaation jälkeen leipominen hissuksiin hiipui (tiedoksi: muistaakseni kirjoitin joskus postauksen kyseisestä jauhoepisodista ja sitä etsiessäni päädyin pariksi tunniksi lukemaan vanhoja merkintöjäni. Vitsit, mähän olen joskus kirjoittanut ihan hyvin)

Gorban kommentin innoittamana päätin tempasta pari limppua. Pitäähän tässä vähän syötävää värkätä, kun odotettavissa on lukijatutkimuskyselynjulkistamistilaisuuskävijävyöry.

Sun äitis piimälimppu

5 dl piimää
50 g hiivaa
3 tl suolaa
1 rkl rouhittua fenkolia
1 rkl kuminaa
2 dl ruisjauhoja
8 dl vehnäjauhoja
2 dl siirappia

Oikeastaan olin kymmenessä vuodessa ehtinyt unohtaa limpun reseptin! Suunnilleen noilla arvoilla kokeilin (paitsi fenkolia oli koe-erässä enemmän), ja lopputulos oli ihan kelvollinen. Tässä täsmennyksiä.

Ensin hulahutin piimän ja siirapin isoon kulhoon ja työnsin kulhon mikroon. Huruttelin täydellä teholla pari minuuttia, kunnes neste oli 37-asteista (eli tuntui kättä lämpimämmältä, muttei kuumankuumalta. Sellaiselta, jota hämäävästi kutsutaan kädenlämpöiseksi). Lämpötila on tärkeä, liian kylmässä hiiva ei toimi kunnolla ja liian kuumassa kuolee kokonaan. Kuivahiivaa käytettäessä lämpötilan on oltava vielä inauksen korkeampi kuin tuorehiivalla.

Seuraavaksi murensin joukkoon hiivan, lisäsin mausteet (fenkolin murskasin appiukkovainaan koulussa tekemällä morttelilla) ja sekoitin joukkoon ruisjauhot ja 2 dl vehnäjauhoja. Sitten jätin vellin puoleksi tunniksi muhimaan liinan alle. En oikeastaan tiedä, mistä ja miksi olen omaksunut tavan, jossa hiivan toiminta käynnistetään ensin niin, että joukossa on vain osa jauhoista, ja vasta myöhemmin alustetaan joukkoon loput jauhot.

Lisäsin loput jauhot ja mylläsin taikinaa jonkin verran. (Ihan käsipelillä tämän taikinan alustamisesta selviää, se ei vaadi läheskään yhtä pitkää ja kiihkeää veivaamista kuin vaikkapa pullataikina.) Sitten työnsin taikinakulhon mikroon nousemaan. Mikroon siksi, että siellä on hyvä ja vedoton paikka.

Kun taikina oli noussut tuplaksi, kippasin sen jauhotetulle leivinpöydälle ja möyhentelin sen verran, ettei se enää tarttunut käsiin. Muotoilin taikinasta pötkön, jonka jaoin kolmen osaan ja sujautin kaksi palasta vuokiin ja yhden niinensä leivinpaperille. Peitin pyyhkeellä ja annoin nousta jotain parikymmentä minuuttia. Lopuksi voitelin limput kananmunalla ja tökkäsin parisataa-asteiseen uuniin. Kypsyminen kesti ehkä puolisen tuntia.

(alla olevat kuvat olen uppinut Scitchillä. Hirveän helppoa, paitsi etten ollenkaan tiedä, miten saisin säädettyä noiden thumbnailsien kokoa haluamakseni. Siksi ne ovat toistaiseksi just sellaiset kuin sattuvat oletuksena olemaan.) Edit: Ah, PA bongas typon! Pitäisi siis olla Skitch. Poistan samalla kokeeksi “tuollaisen ruman mainoksen” (kts. kommentit)

IMG_7666
IMG_7667
Uploaded with plasq’s Skitch!
IMG_7674
Uploaded with plasq’s Skitch!