Meillä siis oli eilen varjobileet ConnectProssa. Aika pienellä porukalla, kun unohdin lähettää alustavasti ilmoittautuneelle Kukkikselle koordinaatit! Äh!

Paikalla olivat lisäkseni Qimki ja Tuija.

skitched-20080217-162647.jpg
Attribution-Noncommercial-Share Alike 2.0 Generic, alkuperäinen kuva Tuijalta.

Esittelin hiukka paikkoja ja juttelimme niitä näitä. Auringontarkasti pidettyyn muistioon kertyi seuraavat merkinnät:

    Audio Hijack Pro

    leikkaamiseen Aud..
    joo

    emmäää vaan

    Oxygen Rich

    www.striimi.net

    hessuj

ja sitten vielä yksi sähköpostiosoite.

Ei kovin raskauttavaa siis.

Mistä ihmeestä sitten johtuu, että minulla on tänään kauhea morkkis kuin rajummankin sekoilun jäljeltä?! Aika hämmentävää, en koskaan ole hävennyt, mitä tulin sanoneeksi opiskelijoiden kanssa käydyssä videoneuvottelussa, mutta varjomiitti kahden tutun naisen kanssa aiheutti omituisen jälkiolon.

Aloin esimerkiksi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että tapaaminen kesti liki tunnin, kun eihän ne muut varmaan ajatelleet niin pitkän viipyä ja kyllä se venyminen todennäköisesti oli ihan mun vika. Ja kyllä nyt nolottaa, kun tuli oltua koko ajan äänessä, mitä se Qimkikin ajatteli, kun en antanut ollenkaan suunvuoroa. Ja ens kerralla kyllä lopetan saunomisen sen verran ajoissa, että ehdin föönata hiukset ja meikata naaman. Ja mitähän ne ajatteli, kun istuin siellä pimeässä kerrossängyn alakerrassa koko tapaamisen ajan, olisihan meillä nyt joku valoisampikin paikka ollut. Ja mitä minä sitä kaljatölkkiäkin menin suorassa lähetyksessä vilauttamaan, luulevat vielä, että istun lauantai-illat kotona ryyppäämässä…

No, ehken minä ihan tosissani ole. Mutta on se totta, että tällaiseen epäviralliseen tapaamisen liittyi paljon enemmän tuntemuksia, kuin virallisen agendan mukaan eteneviin istuntoihin. Esimerkiksi tuo kuinka paljon kukakin puhuu ja milloin on minusta selvästi haastavampi hanskattava epämuodollisessa tapaamisessa kuin virallisessa istunnossa. Noissa viime mainituissa kun jollakulla aina on jonkinlainen puheenjohtajan rooli.

Tuijalla oli tilaisuudessa mukana kahvia Perkele-mukista, mulla oli se puolikas kaljatölkki ja Qimkin eväät jäivät salaisuudeksi (kun ei kert kameraa). Jos vielä järkkään virtuaalimiittejä, niin ainakin tarjoilupuoleen pitää panostaa. Ystävien kesken järjestettyihin illanistujaisiin jotenkin välttämättä kuuluu myös naposteltavaa!