Spögöttimien työssäoppimispaikalla (siis yrityksessä, ei välttämättä Spögejen työmaalla) alkavat äijien mukaan YT-neuvottelut maanantaina. Lomautuksia on tiedossa. Ei mitään pitkiä, mutta kumminkin. Yksi nuoremmista asentajista oli hiukan huolestunut tilanteestaan.

- Ootteks te nyt vihaisia meille, kun me viedään teidän töitä, kysyi toinen Spöge.

- Ei olla. Te olette tavallaan täällä suojakilpenä, kun selaiselta työmaalta, jossa on työssäoppijoita, ei saa lomauttaa vakiväkeä, vastasivat miehet.

- Teidänkin kannattaisi kyllä liittyä Sähköliittoon. Kesätöistäkin saa kerättyä työssäoloehtoa, sanoi yksi asentaja.

Ja toinen jatkoi:

- Jos joku nyt alkaa kuiskutella jotain Loimaan kassasta, niin muistakaa, että se ei kyllä kannata. Sieltä ei saa mitään lakineuvoja, jos kova paikka tulee.

Kotona sitten piti kysellä lisää. Onko tosiaan niin, että hyvänkin sähköasentajan pitää varautua työttömyyteen? Mitä tarkoittaa työssäoloehto? Mistä se lomautuksen aikainen jotain suunnilleen 75% palkasta (kuten työmaan tyypit asian ilmaisivat) oikein tulee? Mitä muuta sieltä liitosta oikein saa kuin työttömysturvaa? yms.

Olenkos jo kertonut, miten paljon arvostan työssäoppimisjaksoja (no olenolen)? Taas vahvistuin uskossani. Miettikääs, minkä verran 18-vuotiaita kiinnostaa, kun opettaja luokassaan luennoi työlainsäädäntöä ja suomalaista työmarkkinakäytäntöä. Hohhoijaa! Mutta anapas olla, kun työmaan äijät turisevat tauolla samoista asioista, johan alkaa kiinnostaa!

(Vertauksen vuoksi voisin mainita, että korkeakouluopiskeleville kansanosille noita elämän perusasioita eivät useimmiten kerro sen paremmin luokkahuonevalistajat kuin työtoveritkaan. Kantapään kautta opitaan, kun ensimmäisen kerran osuu omaan nilkkaan.)