Ajattelin eilen viihdyttää teitä tarinalla Tupusta, mutten sitten ehtinytkään, kun koko ilta meni muiden viihdyttäviä merkintöjä lukiessa ja kommentoidessa. Sikspä viihdytän vasta nyt.

Tupu on varttuneeseen ikään ehtinyt lähipiiriini kuuluva nainen (isäni vaimo, jos tarkkoja ollaan). Joitakin vuosia sitten hän meni kauppaan katselemaan suihkukoppeja, sillä kylppärin kalustaminen oli ajankohtaista. Ystävällinen nuorimies esitteli kaappeja ja kehotti Tupua kurkkaamaan, miltä kaapin sisällä näyttää. Ja sitten hän sulki oven Tupun perässä.

Pieni nainen paksussa päällystakissaan panikoitui ahtaassa tilassa. Tupu alkoi kirkua kauhusta, vaikka muuten onkin hyvin hillitty ihminen. Poika avasi oven hämmentyneenä, muttei malttanut olla letkauttamatta, että suihkuverho saattaisi sittenkin olla rouvalle oikeampi valinta.

Suihkuverho siitä tuli. Ahtaanpaikan kammo silti jäi. Erityisen haastaviksi paikoiksi Tupu kokee kauppaliikkeiden pyöröovet. Jos kauppaan ei ole muuta tietä, vaan Tupun on ehdoton pakko astua pyöröhärveliin, hän hengittää ensin syvään, kiinnittää katseensa kaukaisuuteen ja hokee mielessään kannustavasti kohta tämä on ohi, ihan pian pääsen ulos. Joskus tämäkään ei riitä. Kerran Tupun oli pakko etsiä lohtua tarttumalla takanaan kävelevän isäni käteen. Ulos päästyään hän huomasi pitävänsä kädestä ihan vierasta miestä. Isä oli vahingossa päätynyt eri sektoriin kuin vaimonsa.

Asiakaspalvelijat: varokaa tunkemasta ihmisiä suihkukaappiin, jollette halua aiheuttaa heille pysyvää ahdistusta!

***

En minä ymmärrä, mitä kansalaisjournalismi on. Mutta ei sitä minun mielestäni ainakaan miksikään tavisten toteuttamaksi poliittiseksi pulinaksi ole syytä latistaa. Vrt nimimerkki Goronin kirjoitus hesrin keskustelupalstalla

    …Varmasti käsitöilläkin on poliittinen ulottuvuus, kuten käyttääkö paitansa raaka-aineena kotimaista luomukasvatettujen lampaiden villaa vai australialaisten tehokasvatettujen, mitä tämä valinta merkitsee talouspoliittisesti jne., mutta käsityöohjeet eivät ole poliittista journalismia…

Ihan intuitiivisesti ajattelisin, että kansalaisjournalismi on vaikuttamista. Kun mietin esimerkkejä siitä, miten olen tullut vaikutetuksi lojuessani blogeissa viimeiset neljä vuotta, tulee ensimmäiseksi mieleeni, että autismi on koskettanut minua täällä voimakkaammin kuin missään perinteisen median puolella (tai aihetta käsittelevissä kirjoissa, joita niitäkin olen työni vuoksi lukenut). Kaura on Viistolla pinnalla pitänyt siitä huolen. Perinteiset mediat eivät millään pysty samaan pitkäaikaisvaikuttamiseen, siihen, että vuosien saatossa aihetta käsitellään toistuvasti, aina uudesta näkökulmasta. Ja niin, että asian ottaa väistämättä vastaan tunteella.

Ammattilehtiä enemmän minua on ammatissani kehittänyt Anne Rongas Blogien opetuskäytöllään. Netti on pullollaan sälää, josta minulle voisi olla hyötyä. On upeaa, että jossain majailee Annen kaltainen ihminen, joka etsii, suodattaa ja selittää minulle, mihin minun kannattaisi suunnata verkko-opettajana. Edellisessäkin olisi jo kyllin kansalaisjournalismia, mutta kaiken tämän päälle Anne ehtii vielä kädestä pitäen neuvoa. Perinteinen media ei millään pysty samanlaiseen ammatilliseen täsmävaikuttamiseen.

Hiukan samaan sarjaan kuuluvat sinnikkäät monimediavaikuttajat Tuhat sanaa Tuija, , sanoi Erkka ja Medis, joita ilman olisi mukavuudenhaluisena jättänyt opettelematta monta asiaa. Perinteinen media ei millään pysty samanlaiseen tekstin, kuvan (myös liikkuvan) ja äänen vuorovaikutteiseen yhdistelyyn.

Olen vakuuttunut, etten seuraamieni sanoma- ja aikakauslehtien tai television kautta olisi tiedostanut sananvapauskysymyksiä läheskään niin voimakkaasti kuin blogeissa notkumalla. Blogien verkostomaisen vaikutusmekanismin vuoksi en edes osaa nimetä, kenelle kunnia tästä kuuluu. pnille, Mertenille, Sedikselle ja Mitvitille nyt ainakin. (Olen sillä tavalla kummasti rakennettu, etten osaa vähätellä sanotun merkitystä vain siksi, että sanomisen tapa on viihdyttävä.) Perinteinen media ei millään pysty samanlaisen verkottuneeseen ja linkittyneeseen yhteisvaikuttamiseen.

Verkottunut yhteisvaikuttaminen on koskettanut minua myös lukemattomilla muilla elämänalueilla. Esimerkiksi salarouvailussa (salarouvilla näyttää muuten olevan kokoontumisajot meneillään Kukkiksella ja siinä, että hurmaavien nuorten miesten seura on hidastanut käpyyntymistäni keski-ikäiseksi tosikoksi (ok, olisin minä tuota viimeiseksi mainittua sälliä tavannut muutenkin!). Perinteinen media olisi luokitellut minut ET-ihmiseksi eikä olisi ymmärtänyt, että nautin erilaisten ja eri ikäisten ihmisten tarinoista.

Tatatataa! On aika julistaa Sun äitis Kansalaisjournalisti-pokaalin saajat:

Kaura, Anne, Tuija, Erkka, Medis, pni, Merten, Sedis, Mitvit, Elma, Helen, Kukkis, Ohari
Viima, Vt, PA ja lisäksi Mari Koo

Olkaa hyvä!


kansalaisjournalistipokaali
Uploaded with plasq’s Skitch!

***

Ainiinjoo, niille, jotka kaipaavat pitkäaikaissairaiden hoitajaongelmia käsittelevia blogimerkintöjä:

Vetoomuksia
Saapumisia ja lähtemisiä

Olisi niitä tuoreempiakin, mutkun en nyt keksi, millä hakusanoilla etsisin!