Hesari tiesi kertoa, että viidennes viidesluokkalaisista ei opetushallituksen arvioinnissa tunnistanut mäntyä. Olen Virttaan kankaalta kotoisin ja mänty on minulle puista rakkain. Silti tunnistaminen tuotti vaikeuksia. Siis näyttääkö tämä puu muka männyltä? (Kuva napattu täysin ilman lupaa ja kaikkien tekijänoikeuksien vastaisesti HS:n digilehdestä)
Minun mäntyni ovat pitkiä ja solakoita, eivät tuollaisia lattapäisiä levittelijöitä. Runko tuossa sentään on jotenkuten tunnistettava.
Kuva Sun äitis, saa ottaa
Lapset kuulemma tunsivat myös huonosti ravintoketjut. Sitäkään en yhtään ihmettele, jos kysymisen tavat ovat yhtä omituiset kuin Spögöttimien bilsan kokeissa aikoinaan. Tämä tapahtui poikien ollessa kolmannella tai neljännellä luokalla. Ravintoketju oli aiheena ja koepaperissa kolme kuvaa: mettä keräävä mehiläinen, pihlajan oksalla istuva tilhi ja ylhäällä lentelevää pulskaa lintua tähyilevä poika. Koevastaukseksi toinen Spöge kirjoitti: mehiläinen kerää mettä, lintu istuu oksalla, poika katselee lintua. Lauseet hän kirjoitti sen perusteella, mitä kuvat hänen mielestään esittivät. Ensimmäinen oli tsägällä myös opettajaa tyydyttävä vastaus. (Tilhijutun vielä hiffasin, mutta pojan ja pulun ravintoketjuyhteys ei ollut itsellenikään mitenkään erityisen ilmeinen.)
Enkä yhtään ihmettele sitäkään, että lapset osasivat arvioinnissa vastata huonosti yhteyttämiseen. On siitä niin ylempää tiedettä tehty oppikirjojen kaaviokuvissa. Näissä biologiajutuissa (ja muissakin oppimisasioissa) olen sellainen kolbilainen kokeillaans ensin ja opitaan siitä -aatteen kannattaja. Ikkunalaudalla kasvava krassi ja luokan perällä muhiva matokompostori perehdyttävät luonnon kiertokulkuun oleellisesti paremmin kuin moniväriset, havainnollisiksi tarkoitetut kaaviot. Siinä on vain sellainen vika, että lapsi ei ehkä osaa ulkoistaa krassinkasvatuksen kautta opittua yhteyttämistä kysymyslanketin kaaviokuviin!
Kirjalliset vastaukset kertovat usein hirveän huonosti sen, mitä joku (etenkään 11-vuotias) jostain asiasta oikeasti osaa ja ymmärtää. Olen toiveikas, että lapset osaavat enemmän kuin arviointikyselyssä kykenivät osoittamaan. Tai muuten on kyllä kiire pistää lisää resursseja peliin!
Kun tuota erästä autistista jälkikasvun edustajaa on testaamistaan testattu, olen tullut vuosi vuodelta yhä skeptisemmäksi sen suhteen, mitä testit oikeastaan testaavat ja mistä tulokset kertovat.
Tuo “mänty” on ilmiselvä persilja!
Comment kaura — 20.03.2008 @ 16:06
Minulta ei syntyisi yhteyttämisen analyysiä tänä päivänäkään.
Tietysti oppimisessa ja koevastauksissa peilataan sitä, mitä tunneilla on opettajalta opittu. Selvää on “ei opettajallekin”, että aidon männyn näkeminen mstsässä havainnollistaa asian sata kertaa paremmin kuin älyvapaa piirroskuva kirjassa.
Comment Helena — 20.03.2008 @ 16:20
Kerrankin eräs pieni poika neuvolan testissä katseli ihmeissään piirrettyä perhosen kuvaa eikä saanut sanottua mikä se on. Neuvolassa sitä sitten ihmeteltiin. Kunnes selvisi, että intohimoisen perhostenkeräilijän lapsena hänellä oli ongelma, kun kuva ei oikein näyttänyt miltään hänen tuntemaltaan perhoslajilta.
Comment Hanna — 20.03.2008 @ 16:36
Mä olen kyllä kauhean skeptinen kaikkien hesarisalaliittojen suhteen, mutta näistä viime viikkojen uutisista on jo hieman alkanut pohdituttaa, että onko niillä oikeasti joku ajatus leimata kaikki nuoriso idiooteiksi, jotka pelastuvat typeryydeltään sivistävän sanomalehden tilaamisella?
Nuorison huonoa korkotietämystä kauhistellut uutinen oli tuosta toinen hyvä esimerkki, siinähän useampi vaihtoehto olisi aika hyvin voinut olla oikea, vaikkei ollutkaan. Ja nyt ihmetellään, kun osa nuorisosta ei tunnista persiljan näköistä puuta männyksi. Ei mullekaan tuosta ihan ensimmäisenä mänty tullut mieleen, vaikka niitä olen sentään aika monet kappaleet ehtinyt nähdä.
Toisaalta voisi miettiä, kuinka usein nykyisin ylipäänsä on tarvetta erottaa vaikka kuusi ja mänty toisistaan. Minä en ainakana tähän hätään muista, milloin moiselle osaamiselle olisi varsinaista käyttöä ollut.
Comment viima — 20.03.2008 @ 16:52
Viima, niin, kaikkien perheiden joulutraditioihin ei kuulu kuusen varastaminen mökkinaapurin metsästä. Helpommin siinä kyllä katajaan kapsahtaa. Ne kun ovat muodoltaankin usein lähempänä joulukuusta.
Tulee väkisin mieleen, kuinka JCP oli ala-asteella niin hyvään aikaan, että biologiantunnillakin oli käytössä oikein tehtäväkirja. Siinä oli kuva lehmästä kylki auki verkkomahoineen kaikkineen ja kysyttiin, millainen on lehmän ruoansulatus.
JCP koki tekstin kopioimisen oppikirjan puolelta pöljäksi puuhaksi ja kirjoitti siihen taktinen.
Minulla kesti monta vuotta ymmärtää, että paljon uskottavampaa olisi ollut sanoa strateginen.
Comment PA — 20.03.2008 @ 17:11
Voisi melkein sanoa, että ne 20% lapsista, jotka eivät tunnistaneet kuvasta mäntyä, osoittivat harvinaisen hyvää arvostelukykyä.
Hanna,
ihana tarina!
Viima,
oikeastaan mun piti reagoida jo siihen korkojuttuunkin, mutta tuli jotain muita kiireitä. Korkolaskua vuosikymmeniä opettaneena en pitäisi kovin tärkeänä, osaako nuori tunnistaa testissä annetuista vaihtoehdoista oikean nimityksen. Testissä vaihtoehdot olivat ihan kuin tarkoituksella kikkaillen laadittuja.
Tärkeää on tajuta, että koron määrään vaikuttaa
- lainattu summa
- käytetty korkoprosentti (joka useimmiten annetaan vuosikorkona, mutta joskus hämäävästi kuukausikorkona, esim. Ellos)
- luoton aika
Jos lainaa vähemmän, joutuu samana aikana, samalla korkoprosentilla maksamaan vähemmän korkoa kuin siinä tapauksessa, että lainaa enemmän.
Jos korkoprosentti on korkeampi, joutuu maksamaan enemmän kuin silloin kun se on pienempi (esim. näennäisen halpa 1,5% kuukausikorko vastaa vuosikorkoa 12 kertaa 1,5%, eli 18%! Silloin pitää itse ymmärtää, että esim. pankin mainostama 7% korko on selkeästi halvempi kuin jonkun postimyyntifirman mainostama 1,5% kuukausikorko. )
Jos saman summan lainaa samalla vuosikorkoprosentilla lyhyemmäksi ajaksi, maksaa vähemmän korkoa, kuin pitkäksi ajaksi lainatessaan.
Siinä se.
Comment Sun äitis — 20.03.2008 @ 17:32
PA,
sinun ala-asteen biologianopinnoistasi minulle on jäänyt mieleen kysymys ketun ravinnosta. Sitä ei ollut ihan ilmisuoraan ranskalaisin viivoin koemateriaaleista löydettävissä. Siksi harjoitit päättelyä. Kirjassa oli kuva, jossa kerrottiin, että hyvinä myyrävuosina kettu saa enemmän poikasia kuin huonoina myyrävuosina. Näppäränä poikana päättelit, että hyvin ravittu kettu lisääntyy paremmin ja vastasit: myyrä. Ei tullut täysiä pisteitä, kirjantekijän malliratkaisussa luki: piennisäkkäät.
Ala-asteen opetuksessa minua ärsyttää eniten kirjantekijöiden ylivalta. Ensin ne tekevät oppikirjan. Sitten ne tekevät oppikirjaansa kokeet. Ja kokeisiin malliratkaisut. Mihin väliin silloin mahtuu opettajan ammattitaito? Just oli lehdessä juttua, että valtakunnallisten matematiikankokeiden tuloksissa oli tilastollisesti merkittävä ero sen mukaan, mitä kirjasarjaa oppilas oli käyttänyt!!
Jos jotakuta kiinnostaa: Tammi menestyi parhaiten, WSOY oli liki yhtä hyvä, mutta Otavan kirjalla opiskellen päätyi huonoihin tuloksiin.
Comment Sun äitis — 20.03.2008 @ 17:43
Vaikea kieltämättä tunnistaa mänty tuosta kuvasta. Jos minun olisi pitänyt arvata, olisin ehkä veikannut tammi, sillä havupuu siinä kuvassa ei ainakaan ole.
Comment Helen — 20.03.2008 @ 18:03
Minä kyllä tunnen männyn ja vielä kaksi muutakin havupuuta, nimittäin hongan ja petäjän.
En yhtään ihmettele, jos peruskoululaiset eivät pärjää bilsankokeissa. Minulle se tuotti vaikeuksia vielä aikuislukiossakin. Risteytystehtävät pelastivat nahkani, mutta nehän ovat pikemminkin logiikkaa ja matematiikkaa.
Tuo korkotietoisuus on tärkeä asia, paljon tärkeämpi kuin männyn ja petäjän ero. MS DOS-koneessani oli jo 1980-luvulla ohjelma, jolla sai laskettua annuiteettimaksuihin pohjautuvan lainan elementtejä erilaisilla lainasummilla, laina-ajoilla ja korkoprosenteilla.
Comment Larko — 20.03.2008 @ 18:42
Kuinkahan moni olisi tunnistanut puun, jos olisi valokuva ollut kyseessä eikä tuollainen hämäävä kuva.
Tuo ravintoketjuasia ja/tai yhteyttäminen ovat kyllä todella vaikeita juttuja käsittelleellisellä tasolla. Ja opettajat ja kirjantekijät(!) ja muut vaikuttavat tahot eivät muista sitä yksinkertaista seikkaa, että lasten käsitteellinen ajattelu ei ole vielä likelläkään aikuisen tasoa viidesluokkalaisilla. Opi siinä sitten ravintoketjua/yhteyttämistä, kun jutun juoni on lähinnä aikuisille sopivaa tekstiä. Nimimerkillä viidesluokkalsien äiti.
Comment Jaana — 20.03.2008 @ 20:22
Jaana,
sinä sen sanot: liikaa, liian varhaista käsitteellistämistä! Tuossa Kolbin mallissahan ideana on, että käsitteellistäminen tapahtuu vasta kokemuksellisuuden jälkeen.
Comment Sun äitis — 20.03.2008 @ 20:51
Minua on biologianopetettu siten, että yhteyttämistehtävästä sai kokeessa täydet pisteet vain, kun muisti sanasta sanaan, miten kirjassa asiasta luki. Minä muistin, tästä syystä muistan (joskaan en sitä, miten se siinä kirjassa sitten meni.)
Vaan on kuvan bonsailla jännän näköinen runko.
Comment Vt — 20.03.2008 @ 22:08
Vt,
persiljabonsai, sepä vasta hauska ulkoa muistettava laji!
Sanasta sanaan ulkomuistamalla opittu biologian kurssi on niin väärin! Kun oikeestihan biologia on mahdottoman mielenkiintoista. Kaikki alle kouluikäiset ovat kiinnostuneita kasveista tai ötököistä tai linnuista tai … Sitten ne menevät kouluun.
(olen muuten tulossa tiistaina Turkuun, tuonko pokaalisi tulessani? Minne tarkemmin?)
Comment Sun äitis — 20.03.2008 @ 22:22
Mä alotin just Group Facilitation- kurssin, joka pohjautuu Kolbin ympyrään. Meille painotetaan sitä, että alottaa saa mistä kohtaa mieli tekee. Ja ympyrää saa mennä läpi niin monta kertaa kuin haluaa. Kun me tehdään harjoitusfasilitaatiosessioita (voiks toi olla oikee sana, hei??:) , niin saadaan itse suunnitella, mutta sitten pitää pystyä selittämään Kolbin ympyrä siitä takaa. Jotkut aloittavat teoriasta, jotkut tekemisestä jne. Mulle tuo ajattelu sopii, sillä eri sessiot vaativat erilaisen aloituspisteen. Viime kerralla meidän ryhmä suunnitteli fasilitaatiosessiota nuorille äideille aiheesta lasten terveellinen ruokavalio. Piti siis suunnitella kuinka 2 tunnissa voisi tehdä työpajatyyppisen tapahtuman. Päätettiin aloittaa teoriasta, siis puhua hetki terveellisestä ruokavaliosta yksinkertaisin sanakääntein, sitten selittää työpajan idea, sitten käytännössä kaikki tekivät annetuista aineista lunch boxiin (siis täällähän ei ilmaista kouluruokailua ole) lounaan elikä esim. kokojyväleipää, kanaleikettä, juustoa, tomaattia, omena jne. Tekemisen jälkeen tsekattiin reflektio, sitten alotettiin ympyrä uudestaan elikä uusi teoria esim. puuttuiko lounaslootasta joku tärkeä osa esim. proteiinia ei ollut tarpeeksi, muodostettiin uusi teoria, tehtiin uusi suunnitelma, toteuttiin se ja sitten taas reflektio (review). No, nyt varmaan kyllästytän kaikki tällä sepustuksella, mutta olen kai hieman innoissani oppimastani tällä viikolla!:)
Olen samaa mieltä, että tuo puu ei näytä männyltä. Onkohan graafikolta loppunut tila sivulla ja puun latva on pitänyt tikistää tasalatvaksi?:)
Mut kyl mä vielä sanon, vaikkei tämä ketään Suomessa lohduta, että hyvä siellä on keskimäärin opetuksen taso, opettajien taso ja opetuksen mielekkyys verrattuna tänne. Jälkijunassa tullaan!
Comment Mrs Ruu Oh So Morbidi — 21.03.2008 @ 6:42
Ruu,
no juu, hiukan yksinkertaistin Kolbia tuossa kokeillaans ensin ja opitaan siitä-heitossa. Luonnontieteisiin vain jotenkin tuntuu luontevasti istuvan kokeilun kautta teoriaan eteneminen. Hirveän tärkeä vaihe on tuo reflektio. Ei siinäkään mitään oppimista tapahdu, jos vain puuhataan ja touhutaan, muttei ollenkaan pohdiskella, mitä tässä oikein tapahtuu ja miksi. (Spögeillä oli yksi sellainen kemiankerho aikoinaan. Kivaa oli, mutta ei sieltä lopulta jäänyt käteen mitään yleistettävissä olevaa. Niin paitsi jälkien siivoaminen. Sitä on hyvä opetella uudestan ja uudestaan!)
Comment Sun äitis — 21.03.2008 @ 9:02
Jaetaanko nykyään eniten päivittäneille bloggaajille pokaaleja? Minulla on tapana ottaa palkinnot vastaan Martinsillan Grillin jonossa joka kuukauden ensimmäisenä lauantaiyönä klo 04.00 - 04.30.
Comment Vt — 21.03.2008 @ 12:38
SÄ, joo, reflektio ilman muuta on tärkeääkin tärkeämpää. Monesti sitä vaan tehdä tohotetaan naam punaisena, mutta ei tosiaan mietitä hetkeäkään, että mitä tehtiin, miksi ja mitä tästä opittiin.
Vt:tä peesatakseni voisin ilmineerata, että minulle saa tulla tuomaan palkintoja tänne kotiin. Kahvit tarjotaan.
Comment Mrs Ruu Oh So Morbidi — 23.03.2008 @ 10:30
Ruu,
tässä ja nyt lupaan, että jos joskus päädyn Australian mantereelle (ei väliä mille nurkalle), niin varmalla tuun teille kahville!
Comment Sun äitis — 23.03.2008 @ 11:39