Pitäisiköhän harkita korvat peittävää polkkatukkaa?
Tämän päivän Hesarissa [€] Ritva Liisa Snellman kertoo Time-lehden artikkelista, jonka mukaan korvat kertovat, milloin ihminen on liian vanha töihin.
Nytkö ne sen vasta keksivät!
Pari vuotta sitten aloin katsella korviani sillä silmällä ja huomasin, että ne muistuttivat hämmentävästi mummoni korvia sellaisina, kuin ne lapsuudestani muistan. Mummollani oli aina korvissaan raskaat kultaiset kyyneleet. Niiden painosta korvalehdet olivat venyneet ja niihin oli tullut pitkittäisiä ryppyjä, juonteita suorastaan. Samanlaiset olivat omat korvalehteni jo kaksi kesää sitten. Katsokaa vaikka.
Nainen, luulitko, että riittää, kun huolestut silmärypyistä, kaulapoimuista, alleista, pyöristyvästä vyötäröstä, alakuloisena valuvasta takapuolesta ja höttöreisistä? Ei riitä, ei alkuunkaan, nyt pitää ammatillisen uskottavuuden nimissä kiinnittää huomiota myös lerpahtaneisiin korvalehtiin! Jenkeissä ensiavun kuulemma saa kahdeksalla sadalla eurolla per korva.
Kamalaa, pitäisiköhän lakata käyttämästä korvakoruja?! Ei sillä, että muutenkaan nykyään kovin usein jaksaisin sellaisia käyttää… Täytyykin mennä tekemään korvatutkimus.
Comment Elegia — 23.05.2008 @ 14:28
Hyvänen aika! Oli hetimiten kiiruhdettava peilin eteen. Tämä on hämmentävää. Todellakin, korvassani on syvä juonne. Toinen on sen sijaan sileä kuin vauvan peppu kahdella umpeen menneellä reiällä. Olen siis vielä puoliksi työkykyinen.
Noh. Korviksia en ole käyttänyt vuosikausiin, jotta sen suhteen saatte olla rauhassa. Kyllä ne rypyttyvät silti!
Comment Saara — 23.05.2008 @ 15:22
Minäkin muistan mummun korvat, kovasti olivat venyneet. Äiti sanoi että siksi kun mummu piti aina isoja korvakoruja.
Kun sittemmin kuulin että korvat ja nenä ovat ainokaiset jotka ihmisellä kasvavat hamaan hautaan, niin aloin epäillä tarinaa. Luulen että äiti näki vain hyvän sauman vähän opastaa; että en pitäisi korvissani suuria korvakoruja. Enkä niin kyllä tehnytkään, teininä tai sen jälkeen. Tarina siis toimi!
(sekin epäilytti kun ei mummu ollut niin kovin korea muutenkaan, ei vanhana eikä nuorempana otetuissa kuvissa. Ja kummaa kai tuo maatalon emännälle olisi ollutkin)
Tosin tätä tarinaa ryyditettiin vielä kertomuksilla ihmisistä joilla on revitty korvikset korvista. Tai iso korvakoru tarttunut paidanreunaan tms. ja korvalehti revennyt.
Nyt kun asiaa miettii niin mikäköhän äidin niin puritaaniksi innoitti?
Comment Lilith — 23.05.2008 @ 17:57
Sähän voit vetää tohon sellaisen hillittömän renkaan SISÄpuolelle, niin että saat kolikon mentävän reiän korvalehteen. Jollain bloggarillakin on, oisinko Raisalla nähnyt? Enivei, siihen loppuu työnantajan kyttäys siitä, roikkuuko nipukat vai ei.
Comment Zepa — 23.05.2008 @ 21:19
Elegia,
Mikä oli tutkimuksen tulos?
Saara,
kyllä sinun ikäisesi vielä pitääkin olla vähintään puoleksi työkykyinen! Korvakuvani ei kerro koko totuutta. Jos oikein tarkkaan kurkkii varsinaista korvaani, huomaa, että noita pystyryppyjä on jo vaikka kuinka monta (vrt. mummeleiden ylähuulet). Pitäiskö ottaa vinkistä vaarin ja ruveta etsimän tietoa varhaiseläkkeistä.
Lilith,
apua, kasvaako nenäkin! Ehdin jo toivoa, ettei se tästä enää pahenisi!
Zepa,
” roikkuuko nipukat vai ei”
Kyllä, kaikki!
Comment Sun äitis — 24.05.2008 @ 15:03
Voi iesus. Ja minulla on isot, höröttävät korvat ja lyhyt tukka. Ja kookas nenä.
Katselen aina kadehtien mieheni korvia. Ne ovat kuulkaa pienet, napakat ja päänmyötäiset!
Comment Jenni — 25.05.2008 @ 10:44