Minulla on erityisen herkkä ja hyvin kehittynyt huono omatunto. Kun esimerkiksi opetusharjoittelupalautteen antaminen venyy, luvattu kehittämishankkeen loppuviilailu lipsuu, veroilmoituksen jättäminen myöhästyy, omat Suosikit jäävät Blogilistalta lukematta useiksi päiviksi, isän syntymäpäiväsoitto unohtuu (kun ensimmäisellä yrityksellä numero oli varattuna), siskolle ei tule soitetuksi kuukauteen yms., niin terhakka huono omatunto alkaa räksyttää. Ongelmana on, ettei homma toimi suunnitellulla tavalla. Siis silleen, että omatunto muistuttaa kuin pärisevä munakello ja minä siitä sitten heti ryntään puutteen korjaamaan. Ei, minulle käy just päinvastoin!
Kaikki tekemättömien töiden listan asiat alkavat ahdistaa (vaikka perimmältään olisi kysymys ihan mieluisesta asiasta vrt. isän ja siskon kanssa jutteleminen, Suosikkien lukeminen) ja alan lykätä niitä. Jonkin ajan kuluttua syntisäkki on niin ääriään myöten täynnä huonon omantunnin lähteitä, että lyyhistyn kuorman alle.
Eikä siinä auta selittelyt, ettei nyt passaa kirjoitella, kun pitää kättä lepuuttaa. Ja ettei se kyllä oikeastaan minun vikani ole, ettei niitä Suosikkeja ole tullut seurattua, kun lista on ollut eiliseen asti niin sekaisin, ettei siitä Erkkikään ole ottanut selvää, kuka on päivittänyt ja kuka ei. Ja sitäpaitsi kännykän laturi meni rikki eikä huushollista löytynyt yhtään juuri minun kännykkääni sopivaa sijaistavaa laturia (ja muitten puhelimillahan ei tietenkään voi soittaa, kun hei, näähän on nyt ihan henkilökohtaisia puheluita!)
Nyt olen jonkin aikaa rypenyt itseinhossani. Matka ei voi olla kuin ylöspäin!
Eilen joku ystävällinen Iiro korjasi Suosikki-listani. Kaikki toista sataa rästiä on nyt kuitattuna + noteerattuna, että muutama oma suosikki on jättänyt käyttäjäehdot hyväksymättä ja häipynyt listalta. Heidät olen jäljittänyt ja Google Readeriin poiminut, joten suosikiasiasta omantunnon on turha enää räksyttää.
Äkkiäkös minä ne pari rästissä olevaa työhommajutskaakin hoidan, kun käsikin alkaa jo jotenkuten pelittää. Ja piankos sitä sukulaisille soittaa. Voisi vaikka kysyä, josko sisko lähtisi yhteiselle kävelylle.
Niin tuttua! Ihme bugi tuo, että omikset vievät toimintatarmon.
Comment kaura — 24.05.2008 @ 15:21
Sinäkin, Äitee. Ja minä kun kuvittelin olevani ainoa! Heti tuli parempi olo, kun löytyi toinen samanlainen. Ja vielä parempi olo, kun huomaa, että omista puutteistaan voi kertoa, eikä tarvitse tuntea syntisäkkituntojen lisäksi vielä nolostelujakin. Kun se on ihan turhaa energian haaskausta.(Näin päätin.)
Comment Celia — 24.05.2008 @ 15:58
Kaura,
“Ihme bugi tuo, että omikset vievät toimintatarmon.”
Joo, pahimmillaan bugi haittasi kohdallani vuosina 1976 - 1985 (=opiskeluaika. Iiks vieläkin tule jäytävä morkkis ja itseinho, kun sitä aikaa muistelee!). Sittemmin se on hieman korjaantunut. Nykyään vaivaa pahiten keväisin. Maaliskuussa alkaa säkki salakavalasti täyttyä ja toukokuun lopussa tilanne on jo melkoisen hälyttävä.
Celia,
ja minä kun tulkitsin tämän päiväisen kirjoituksesi niin, ettei sinua enää hetkahuta moiset. Että olet jo jotenkin yli tuollaisesta turhasta energiasyöppötuntemuksesta.
Comment Sun äitis — 24.05.2008 @ 16:33
Lentääkö sieltä listalta tosiaankin ulos, jos ei hyväksy käyttöehtoja? Minulla ei ole aikomustakaan hyväksyä, mutta vielä vaan tänäänkin näkyy tilastoissa pari viittausta Blogilistalta.
Comment Larko — 24.05.2008 @ 16:38
Larko,
muutama oma suosikki on jättänyt käyttäjäehdot hyväksymättä ja häipynyt listalta viittaa siihen, että muutamat ovat katsoneet, etteivät voi sääntöjä niellä ja ovat tomerasti klikanneet jotain poista blogi -nappulaa (jota en nyt äkkinäiseen edes löydä!). Eli ei niitä vissiin ihan ilman omaa aktiivisuutta sieltä pois potkaistu.
Ja kyllä Larkoon tosiaan edelleen pääsee Blogilistan kautta ihan ongelmitta.
Comment Sun äitis — 24.05.2008 @ 16:55
No, nyt olenkin niin ylikuormittunut, ettei mikään enää tunnu missään. Tavallisesti tuntuu.
Comment Celia — 24.05.2008 @ 18:08
Jännä juttu muuten, että ymmärsit minun olevan kaiken energiasyöppöyden yläpuolella. Olisiko kulttuurikysymys..? Minä ymmärsin heti, mitä Olli tarkoitti sillä, että mikään ei enää tunnu.
Comment Celia — 24.05.2008 @ 18:45
Step by step. =)
Comment Hallatar — 25.05.2008 @ 11:07