28.06.2008 12:31
Tämähän tietysti on ihan kamalaa, mutta siitä en aio nyt puhua.
Sen sijaan minua suuresti hämmästyttää, miten Suomen lastenhoitoalan liitossa juuri tämän uutisen yhteydessä katsotaan aiheelliseksi huolestua lähihoitajien koulutuksesta:
- Liitossa ollaan myös järkyttyneitä siitä, kuinka alhaisilla arviointikriteereillä lähihoitajan koulutuksen voi läpäistä. “Työelämään tullaan liian heikoin valmiuksin”, Pesonen kommentoi. Liiton toiminnanjohtajan Eila Seppälä-Vessarin mukaan alhaisimmilla pisteillä valmistuvat päivähoitajat tarvitsevat vielä hirveästi opastusta selviytyäkseen työstä. HS [€]
Siis kun lehtitietojen mukaan lapsia kiusanneet hoitajat olivat n. 50-vuotiaita ja yli 20 vuotta alalla toimineita.
Niinpä! Jos nämä keski-ikäiset vuosikausia töissä olleet eivät sitten olleet saaneet sitä tarvittavaa opastusta, jota Pesonen ja Seppälä-Vessari näyttivät kaipaavan. ^^
Arvon rouvat näyttävät ohjaavan keskustelua sivuraiteille. Sen sijaan, että pohtisivat, miten tässä tilanteessa pitäisi muuttaa toimintatapoja, ruvetaan pohtimaan nuorten soveltuvuutta lähihoitajiksi.
Comment Celia — 28.06.2008 @ 16:50
Jospa tuo kommentti ei tarkoita juuri tätä nimenomaista tapausta, vaan hoitajien tasoa yleensäkin…
Itsekin seitsämän vuotta hoitajana työelämää seuranneena voisin miltei vannoa, ettei siellä ihan täysijauhoista porukkaa aina ole nämä vasta koulusta valmistuneetkaan…
Testausta pitäisi tehostaa ja opettajien koulutuksessa kiinnittää huomiota siihen, että osattaisiin tunnistaa ongelmatapaukset jo opiskeluaikana ja ohjata nämä alalle soveltumattomat uusille urille ennenkuin pahempaa pääsee käymään.
Harmillista sinäällään, että hoitoalalla usein syyllistetään koko ammattikunta näiden muutamien ylilyöntien takia.
Pyryharakka
Comment pyryharakka — 29.06.2008 @ 12:34
Sanopa muuta! Mun sadistinen perhepäivähoitaja taitaa tänä päivänä olla 6-kymppinen eikä taatusti edes sitä lähihoitajan koulutusta takana.
Hän ei kyllä enää jäänyt pph:ksi kun lähdin hoteista pois.
Comment ninna_a — 29.06.2008 @ 14:03
No ei kyllä ihan istu aiheeseen. Kyllähän 20 vuodessa varmaan jonkin verran kokemusta karttuu, eh. Tällaisissa vastaavissa ikävissä tapauksissa se kaava tuntuu kuitenkin menevän niin, että pitää päivitellä sitten vaikka asian vierestä.
Comment Elegia — 29.06.2008 @ 17:15
Kun omat lapset ovat päiväkodin huomassa merkittävän osan arkista valveillaoloaikaa, ovat nuo Hattulan hoitajia koskeneet uutiset olleet niin ahdistavia, etten ole niitä oikein halunnut edes lukea. Mutta Pesoson jutun Hesarista luin minäkin, ja jo silloin pohdiskelin, että eihän ne syytetyt mitään nuoria olleet. Vai meinasiko Pesonen kommentillaan, että nykyään alalle pääsee heppoisemmalla koulutuksella, joten vastaavia kammotapauksia on jatkossa enemmän?
Comment Geranium2010 — 29.06.2008 @ 19:26
No ihan tätä samaa minäkin ihmettelin. Toiseksi nuorimmaiseni, nyt 5-vuotias, on aina ollut hieman erikoislaatuinen lapsi, eikä vähiten syömisen suhteen. (Minun pitäisi kirjoittaa tästä joskus kunnon merkintä, mutta en pääse alkuun.) Myös häntä on päiväkodissa pakkosyötetty parivuotiaana puristamalla poskista niin että suu aukeaa, lusikoitu ruokaa suuhun, painettu suu leuasta kiinni ja pidelty leuasta kiinni niin kauan että ruoka tuli nieltyä. Olin kerrassaan tyrmistynyt,kun pakkosyöttäjä itse, yli 50-vuotias, yli 20 vuotta allalla ollut lastentarhanopettaja kertoi minulle tästä suorastaan ylpeänä itsestään. En meinannut tajuta koko asiaa, mutta sain sentään sanottua, että en hyväksy pakkosyöttämistä. Asia puitiin myöhemmin perusteellisesti minun, päiväkodin johtajan ja kyseisen lto:n kesken, mutta sydämeni on edelleen raskas lapsen tähden.
Comment Lazur — 29.06.2008 @ 22:38
Anteeksi, että olitte epähuomiossa juuttuneet moderointijonoon! Jostain syystä kommenteista ei tullut viestiä gmailiin ja blogin puolella en ole ehtinyt vierailla, kun olen pari päivää seurustellu Spögen kanssa Töölössä (leikkaus meni hyvin ja toipuminen etenee vauhdilla).
Ehkä rouvat tosiaan viittasivat siihen, että jatkossa on lisää ongelmia tulossa. Itselläni on pelkästään myönteisiä kokemuksia nuorista lastenhoitajista (mutta hepä olivatkin vanhan tutkinnon mukaan opiskelleita). Olen ennenkin kertonut, että meillä lastenhoito oli silleen elitistisesti järjestetty, että hoitaja tuli kotiin. Siihen aikaan oli mahdollista saada vastavalmistuneen työllistämistukea, jonka avulla pystyin maksamaan hoitajille samaa palkkaa kuin he olisivat saaneet päiväkodissakin. Itselle jäi maksettavaksi vain vähän enemmän kuin sällien hoito tarhassa olisi maksanut.
Koska hoitajat tekivät työtään kotonamme ja minä olin heidän työnantajansa, koin voivani paremmin vaikuttaa siihen, millaisia kasvatusperiaatteita meillä noudatetaan. Tutuilta olen kuullut, että päiväkodissa ammattilaiset tietävät usein paremmin, miten kuuluu kasvattaa ja vanhempien näkemyksiä ei aina kunnioiteta (ja tämä siis ei ole tarkoitettu yleistykseksi, vaan kertoo yksittäisistä kokemuksista).
Comment Sun äitis — 30.06.2008 @ 9:47
Kiitos tiedosta, että moderointijonossa oltiin. Minä jo hetken luulin, että mustalla listalla.
Oikein hyvää toipumista reippaalle Spögelle. Meidän Vassukin on päässyt vihdoin jalkapalloiltaan kotiin lomalle. Kolmas ja viimeinen vuosikurssi alkaa elokuussa teillä ja Vassulla. Hyvin, suorastaan oikein hyvin on opiskelu mennyt, sitä onnetonta exeliä lukuunottamatta.
Comment Helena — 1.07.2008 @ 9:44
Alhaisilla arviointikriteereillä…
Niin noh, kyllähän se vähän niin meni, että peruskoulun jälkeen lähihoitajakoulutukseen lähtivät ne tytöt, jotka eivät minnekään muualle päässeet - oli kiinnostusta tai ei.
Kun niillä valmiuksilla lähdetään jo alussa liikkeelle, ei ihme jos seassa on silkkoa. Ja koulujen on “pakko” päästää läpi tietty prosentti opiskelijoistaan, rahahanat menevät kiinni jos tulosta ei synny.
Comment Stazzy — 2.07.2008 @ 18:17
Stazzy,
on totta, etteivät kaikki lähihoitajaksi opiskelevat välttämättä ole kauhean motivoituneita työhönsä. Tosin lastenhoitajaksi erikoistumisessa on edelleen jopa karsintaa (mummojen hoitaminen houkuttaa vähemmän). Varmaan huoli tulevien lähihoitajien ammatillisesta osaamisesta on ihan aiheellinen. Sen esiin tuominen tässä asiayhteydessä ei vain osoittanut minusta kovin suurta harkintaa. Jos itse olisin ammattiin valmistumassa oleva lastenhoitaja, en noiden lausuntojen jälkeen välttämättä kokisi suurta luottamusta etujani ajamaan perustetun liiton johtohenkilöihin.
Comment Sun äitis — 2.07.2008 @ 21:38
koin itse aikoinaini pimeässä 60-70 luvun taitteessa samanlaista pakkosyöttökohtelua lastentarhassa ja myönnän kyllä muistavani sen aina. eipä siitä silloin syytteitä rapsahtanut! olin lapsena huono ja hidas syömään (aikuisiällä koin anoreksiankaltasen vaiheen myös, johtui sitten mistä hyvänsä). kuitenkin hakeuduin lastentarhanopettajan opintoihin, tein töitä viitisen vuotta päiväkodissa enkä koskaan sietänyt lasten väkivaltaista pakottamista/nukuttamista/syöttämistä jota jotkut todellakin vielä harrastavat erityisesti suurissa kunnallisissa päiväkodeissa. pitää kuitenkin muistaa, että juuri niissähän lapsiryhmiä paisutetaan teennäisten käyttöprosenttien mukaan (lue = 0-3 v. lasten ryhmään saattaa kuulua lähes 20 lasta!!!).
tätä taustaa vasten joskus työntekijöidenkin moraali saattaa olla venyvä, koska vanhemmat odottavat myös hoitajilta todella paljon. joka päivä kysytään, onko lapsi syönyt ja kuinka paljon(koska hoitoaika on usein lähes 10 tuntia/päivä - ja tämä on totta!) joten saattaa olla, että lapsia pakkosyötetään jo senkin takia?!
myönnän, että päiväkodeissa on hyvin heterogeenista työväkeä, mutta kaikkea syytä emme voi syytää huonon henkilökunnankaan niskaan tai syytellä koulutusta (tämä nyt ainakin oli absurdia!)
suurin ongelma piilee mielestäni siinä, että päiväkotien henkilökunta on aivan hirveässä paineessa, vanhemmat vaativat (oikeutetustikin) lapsilleen yksilöllistä kasvatusta, mutta kun ryhmät dumpataan ylipursuaviksi, sijaisia äkillisiin sairastapauksiin ei oteta ja perushoitotilanteet pitää hoitaa, en todellakaan ihmettele, että vastaavankaltasia ylilyöntejä tapahtuu, huomioiden, että myös lasten kanssa pinna voi palaa ja kunnolla!
Comment ex-lto — 5.07.2008 @ 23:06
Ex-lto,
merkinnässäni en oikeastaan ottanut kantaa siihen pakkosyöttämiseen (kuin sanomalla, että Tämhän tietysti on ihan kamalaa). Jos nyt sitten sinun kommenttiisi vastatessani sitäkin asiaa sivuaisin.
Moni tuttavani on lastentarhanopettaja. Kukaan heistä ei ole pannut lapsiaan tarhaan alle 3-vuotiaana, vaan on käyttänyt täysimääräiset hoitovapaat. Kai sekin jostain kertoo!
Olen kanssasi samaa mieltä: en minäkään sysäisi vastuuta yksittäisille hoitajille, kyllä se on systeemin alimitoitus, joka ajaa tehdasmaiseen toimintaan, jossa jokaiselle toiminnolle on aikansa eikä lapsen yksilöllisiä tarpeita voi kuunnella. Joskus sitten sattuu, että hoitaja noissa paineissa kyynistyy ja menettää sen alkuperäisen lämmön, joka aikoinaan sai alalle hakeutumaan.
Comment Sun äitis — 5.07.2008 @ 23:26
itse asiassa,
oma lapseni meni myös vasta lähes kolmevuotiaana päiväkotiin ja pieneen, ryhmikseen (max 12 lapsen ryhmä) ja vasta 6- vuotiaana isoon eskariryhmään
ja nyt hän menee 14 oppilaan 9- luokalle, mistä ole todella iloinen.
niin ja itse hakeudun mieluummin opettamaan kenties vaikeitakin pienryhmiä mieluummin kuin jättiluokkia…
toistenkin ihmisten lapsia rakastavana toivon kaikille (ei vain erityisoppilaille) yksilöllistä hoitoa, opetusta ja välittämistä sydämestäni!
Comment ex-lto — 5.07.2008 @ 23:53