Silläkin uhalla, että joudun huonoon valoon kaverien silmissä!
Lukuohje: tätä ei ole tarkoitettu vähättelemään tai mitenkään muutenkaan kyseenalaistamaan tekemiänne valintoja. Tämä on ihmisten hyvinvoinnista kiinnostuneen, vuosia kestävää kehitystä opettaneen tyypin sisäistä ristiriitapuhetta.
- Jos kaupan kahvihyllyssä on tarjolla luomua ja Reilua kauppaa, muttei samassa paketissa, niin kumpaa kannattaisi suosia?
Kommenttilaatikossa keskustelu kiertyi siihen, onko valintojen takana enemmän eettisyys vai ekologisuus.
Minunkin oli tarkoitus kommentoida, mutta kirjoituksesta tuli niin sekava, että poistin sen. Ajattelin sen sijaan puhua ajatukseni. Oletettavasti tästä tulee vielä sekavampi! (tarkoitus on siis Seesmicata tämä, kunhan toimerrun)
Ihan ensimmäiseksi sanoisin, että olen kyyninen reiluus- ja luomu-leimojen suhteen. Miellän esimerkiksi reilukauppatouhun niin pieneksi näpertelyksi, ettei sillä ole ratkaisevaa vaikutusta ihmisten tilanteen parantamisessa. Paljon oleellisempaa olisi minusta saada vastuullisuus osaksi “tavallista” liiketoimintaa. Vastuullisen tuontikaupan periaatteista voi lukea esimerkiksi Keskuskauppakamarin sivuilta. Sieltä löytyy mm. lista toiminnassa mukana olevista suomalaisista yrityksistä sekä paljon linkkejä muihin asiaa käsitteleviin sivuihin. Myös reilun kaupan sivustoon.
Luomuun suhtaudun vielä kriittisemmin. Antakaas kun vertaan. Minusta on ihan ok rakentaa tuulimylly paikallisen energiantarpeensa tyydyttämiseen, jos esimerkiksi elelee ulkosaaristossa, kantaverkon tavoittamattomissa. Mutta en näe, miten perusenergiantuotanto voitaisiin rakentaa tuulienergian varaan. Samalla tavalla pidän arvossa omaehtoista, paikallista luomuviljelyä, mutten usko luomuruokaan ratkaisuna ihmiskunnan ruokahuollon järjestämisessä. Luonnonmukainen viljely on yksinkertaisesti liian tehotonta, jotta sen avulla voitaisiin ruokkia kaikki maailman ihmiset. On joko hyväksyttävä, että joukkonälkäkuolemien kautta saavutetaan sellainen ihmispopulaatio, että väki on mahdollista ruokkia luomusti. Tai sitten pitäisi kehittää tehomaataloutta maapallon kestokyvyn paremmin huomioivaan suuntaan.
Jännää muuten, miten luomuruokaperustelut ovat aikojen saatossa muuttuneet. Ei siitä ole pitkääkään aikaa, kun luomua markkinoitiin ennen kaikkea terveellisyysargumentein. Nykyinen ekologinen näkökulma on sittenkin aika uusi. Minulle luomussa on ollut melko elitistinen leima. Länsimaiden hyvin toimeentulevilla on mahdollisuus ostaa terveellisyyttä tai hyvää omaatuntoa luomulaarista vaikka suurimmalle osalle ihmiskuntaa riittävän ja turvallisen ruuan saaminen on pelkkää haavetta. (Kauhean ristiriitaiset fiilikset, kun toisaalta kyllä kuuntelen herkällä korvalla vaikkapa Annen kokemuksellisia puheita luomuviljelystä!)
Äh, kylläpä kuulostaakin pahalta! Keski-ikäinen kääkkä ei ole valmis muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja mollaa vielä muidenkin valinnat! Enkä mollaa. Reilun kaupan tuotteiden ja luomun suosimisella ja carrotmobbingilla on merkitystä sitä kautta, että ne antavat isoille toimijoille perustuotantoon viestiä siitä, että ihmiset välittävät. Raadollinen totuus on, että pienetkin muutokset eettisempään ja ekologisempaan suuntaan perustuotannossa toteutettuina, vaikuttavat kokonaisuuteen enemmän kuin suuret muutokset marginaalisilla alueilla. Onko siis niin, että marginaalien tehtävä onkin toimia katalyyttinä perustuotannon muutoksille eikä niiden merkitystä saa arvioida vain niiden omien, suorien vaikutusten perusteella?
Takaisin alkuperäiseen kysymykseen. Kun kuorin pois sanat reilukauppa ja luomu ja mietin asiaa muodossa ihmiset vai maapallo, on oma välitön valintani ihmiset. Vaikka vallan hyvin tiedän, että pitkällä tähtäyksellä ihmiskunnan säilymisen ehtona on ekologisesti kestävä kehitys! On nää vaikeita!
Tietoja kirjoittajasta:
- Asun kaukolämmöllä lämpiävässä kerrostalossa
- Taloyhtiössämme vedenkulutus/henkilö/vrk on alle valtakunnallisen keskiarvon, oma vedenkulutukseni ei ole tiedossa
- Viiden huoneen ja keittiön asunnossamme vuotuinen sähkönkulutus on energiayhtiön tilastojen mukaan pienempi kuin kolmiossa keskimäärin (asukkeja meillä on 4)
- Kuljen työmatkat julkisilla kulkuneuvoilla niin pääkaupunkiseudulla pörrätessäni kuin pidemmilläkin matkoilla.
- Teen mahdollisuuksien mukaan etätyötä.
- Tarjoan opiskelijoilleni verkko-opiskelumahdollisuuksia
- Lomamatkailen pääasiassa laivalla Tallinnaan. Viiden viimeisen vuoden aikana olen lisäksi lentänyt kahdesti Itävaltaan ja kerran Saksaan.
- Perheessämme on vuoden 2005 mallinen auto, jolla on ajettu 35 000 km, pääasiassa miehen työmatkoja pääkaupunkiseudun ulkopuolisiin valvontakohteisiin.
- Kotini kalustus on pääosin anoppilaan 70-luvulla hankittua kamaa. Viimeisen viidentoista vuoden aikana olen ostanut yhden kirjakaapin Ikeasta. En ole koskaan ostanut sohvaa.
- Olen vuodesta 1996 lähtien ostanut uuden tietokoneen keskimäärin kolmen vuoden välein. Yhtään vanhaa konettani ei vielä ole hävitetty (ensimmäinen ei ole enää käytössä, vaan jemmassa kellarissa)
- Vaatteissani suosin luonnonkuituja.
- Kenkäni ovat nahkaa ja niitä on turhan paljon.
- Omistan turkin
- Omaa mieliruokaani on leipä, mutta perheelleni valmistan “oikeaa ruokaa”, useimmiten erilaisia uunissa kypsennettäviä patoja ja laatikoita. “Oikeassa ruuassa” on Gorban mielestä aina joko lihaa tai kalaa.
Linkkejä
Jani: reilua vai luomua?
Keskuskauppakamari vastuullisesta tuontikaupasta
Mari Koon juttuja mm. kuluttamisesta
Anne tunnustaa porkkanaa
Janne Carrot mobbingista
Janne porkkanamafiasta
Edit: lisätäänpä vielä Sampsan video Carrot Mobista
Niin, valitettavasti näitä helppoja ratkaisuja ei ole… Ja minäkin toivoisin sitä liike-elämän vastuullisuutta: kaikkein hienointahan olisi, että kaikki kaupassa myytävä olisi tuotettu eettisesti kestävällä tavalla. Mutta siihen on vielä matkaa…
Minäkin olen suhtautunut samalla tavalla peruspessimistisesti sekä luomuun että reiluun. Mutta ne ovat sentään jonkinlaista yritystä. Minulle luomussa ei todellakaan paina terveellisyys, vaan se ekologisuus: ilmastonmuutoksen kannalta lannoitetuotanto yms. on kestämätöntä.
Uskon, että ihmiset voitaisiin ruokkia luomullakin, jos vedettäisiin kasviksia lihan sijaan. Eläinten kasvatus on joissakin olosuhteissa toimivaa (esim. jossain vuoristossa lampaat kai voi laiduntaa, mutta viljely ei kannata).
Tehotuotanto aiheuttaa myös ihmisille paljon ongelmia: hyönteismyrkyt jne. Siksi luomu voi olla reilumpaakin (kuten siellä Jannen keskusteluissa todettiin).
Yksittäisen ihmisen teoillahan ei tunnetusti oikeasti ole mitään väliä, kun tämä maailma menee siihen suuntaan kuin menee (Aasian kulutus kasvaa, väestö kasvaa, maapallon luonnonvarat kuluvat, ikiroudat sulavat, päättäjät eivät halua tehdä päätöksiä, joilla oikeasti olisi merkitystä jne).
Mutta kuten itse perustelen valintojani, niin jos en ole valmis muuttamaan kulutustottumuksiani, niin kuinka voin vaatia muiltakaan (ml. yritykset, yhteiskunta) mitään?
Tietoja kirjoittajasta:
- asuu yksin yksiössä ja niin halvalla, että on sitten liikaa varaa kuluttaa muuhun (eli omistaa esim. kymmeniä kenkäpareja)
- vanhemmat ovat maanviljelijöitä, ei-luomu, eli pelloille menee peruslannoitteita jne
- “ruoskii” itseään usein siitä, ettei tee tarpeeksi asioiden muuttamiseksi ja toimii puheittensa vastaisesti
- syö lihaa, jos tarjotaan, mutta ei itse osta
- jne…
Comment Mari(nadi) Koo — 28.09.2008 @ 15:31
Mari,
just noinhan se on. Kommentistasi minuun kolahti eniten tuo Uskon, että ihmiset voitaisiin ruokkia luomullakin, jos vedettäisiin kasviksia lihan sijaan. Olet vähällä aikaa jo toinen, joka perustelee kasvissyöntiä tuosta näkökulmasta. Pitää vissiin vähitellen minunkin ottaa tuo näkökulma tarkemmin fundeerattavaksi.
Comment Sun äitis — 28.09.2008 @ 18:27
“Onko siis niin, että marginaalien tehtävä onkin toimia katalyyttinä perustuotannon muutoksille eikä niiden merkitystä saa arvioida vain niiden omien, suorien vaikutusten perusteella?”
Hassua, etten tullut tätä näköjään itse missään vaiheessa tuolla omalla puolellani maininneeksi, mutta siis minä ajattelen näitä valintoja nimenomaan tuosta kannatusnäkökulmasta… äh, tuokin on tulkittavissa juuri äippäin. Siis että teen näitä valintoja ennen muuta signaalien lähettämistarkotuksessa. Eli minäkään en usko että ainakaan nykyisellään valintani voisivat suoraan vaikuttaa maailman pelastumiseen, mutta siihen uskon, että tekemällä näitä valintoja teen näiden eettisien/ekologisien vaihtoehtojen tarjoamisesta kadehdittavaa tuottajapuolen niille tahoille, jotka sellaisia eivät vielä tarjoa, tekemällä siitä kannattavaa niille tahoille, jotka jo tarjoavat.
Ja tietysti sitten lisäksi tarkoitus on viestittää myös muille kuluttajille, että näin kannattaa toimia, ja sitä kautta toivon mukaan lopulta (ehkä sadassa vuodessa) tehdä siitä eettis-ekologisesta tuottamisesta jopa kannattavampaa kuin ei-sellainen.
Siihen, olisiko maailman kulutustarpeiden tyydyttäminen mahdollista näitä nykyisiä eettisiä vaihtoehtoja isompaan mittakaavaan skaalamalla, en ota kantaa, eikä se minulle onneksi kuluttajana kuulukaan. Asian tätä puolta ajattelen vähän niin kuin suunnistamisena: täytyy ottaa jokin piste maamerkiksi ja kulkea sitten sitä kohti. Kun sitten oikeaan suuntaan ollaan menty tarpeeksi kauan, ruvetaan tarkentamaan sitä kohdetta. Niiden kohteiden paikat (ja jo pelkän olemassaolonkin) määrää joku muu kuin minä, minun täytyy vain valita niiden väliltä sitten kun niitä on vaihtoehdoiksi asti. Mutta vielä tässä vaiheessa matkaa en siis uhraa kovinkaan paljon ajatuksia sille, miltä kestävä kulutus koko maailman mittakaavassa mahtaa tarkalleen tarkoittaa, sen verran kaukana siitä vielä mielestäni kuitenkin ollaan.
Comment Jani — 28.09.2008 @ 18:33
“Paljon oleellisempaa olisi minusta saada vastuullisuus osaksi “tavallista” liiketoimintaa.”
Näin juuri! Miksi ihmisten täytyy etsiä merkattuja tuotteita? Pohdin tätä kysymystä ja mainitsemaasi isojen toimijoiden muutosten tärkeyttä kesällä videoblogissani: Carrotmob joukoittaa meidät
Comment sampsa — 28.09.2008 @ 19:01
Jani,
yksi juttu, joka jäi mainitsematta: ihailun vallassa seuraan, kun pienituloiset ihmiset ovat valmiita panostamaan arvomaailmansa mukaisiin valintoihin.
Sampsa,
kiitos linkistä, lisäsin sen tuohon yläkertaan merkintäänikin.
Comment Sun äitis — 28.09.2008 @ 19:18
Porkkanamafian seurauksena Juttutupa ostaa uuden kylmäkaapin ja vaihtaa lamppuja.
Meilläkin hajosi kuusivuotias jääviileäkaappi, A-luokkaa tottakai, ei meillä muunlaisia tuotteita ole ostettu sen jälkeen kun niitä alkoi saada.
Taidan kutsua vieraita päiväkahville ja sanoa, että porkkanamafia-kippo on eteisessä. Sopii laittaa niin paljon kuin kenenkin omatunto soimaa. Meillä tarvitaan uusi jääviileäkaappi.
Outoja on kotkotukset, mutten valita, kovasti kiitän, jos onnistun uuden jääkaapin näin saamaan.
Comment Helena — 28.09.2008 @ 21:00
Helena,
aivan hillittömän hykerryttävä idea! Näen jo sieluni silmin Hirvensalmen herskaapin katseenvaihdon, kun kuulevat pöydällä olevasta porkkanamafiakupista!
Comment Sun äitis — 28.09.2008 @ 21:10
Luomun ekonäkökulma on yhtä vanha kuin ajatus luomusta (tai millä nimellä “luonnonmukaisuutta” onkaan aikojen mittaan kutsuttu), mutta aikaisemmin kaikki ekojutut leimattiin marginaalin piiperrykseksi ja tunneperäiseksi pöpinäksi! Siksi niillä ei ollut pahemmin mediassa tilaa. Mikä on todella käsittämätön PR-temppu siltä rintamalta, joka on tärvännyt elinympäristöämme silmittömästi tuottaakseen lyhyen tähtäyksen voittoa.
No, nyt eko on mainstreamia ja aika vänkää on seurata, miten moni joutuu pitkin hampain toteamaan, että ehkä niiden piipertäjien jutuissa oli sittenkin jotain perää. Tai ajattelemaan, että ekojutut on keksitty ihan just vasta äsken
Tosiasiassa lyhytnäköinen tärväys onkin sitä tunteella puskevaa höpönlöpöä, jolla valitettavasti olikin täysin reaaliset seuraukset. Ja tätä höpönlöpöä jatketaan yhä täysillä “taloudellisten realiteettien” tms. oksymoronin varjolla.
Jos ihmiskunta jotenkin kömpii eteenpäin, ne tulevaisuudessa katsovat leuka auki loksahtaneena nykyistä menoa. Siis todellakin käytettiin ÖLJYÄ siihen, että valtava peltikasa kuljettaa yhtä ihmistä paikasta toiseen? Ja kaikki muut kulkijat olivat peltitoosien armoilla? Ja todellako te söitte LIHAA? Siis niin kuin kasvatitte elukoita kammottavissa oloissa ja tapoitte niitä massoittain ruoaksi??? Enkä nyt ala globalisaatiosta, koska siinä vasta päästään kosmisen tason järjettömyyksiin.
Minä arvostan meitä pienen pieniä kuluttajia, jotka yritämme tehdä edes jotain viestiäksemme, ettei kaikkia meitä kiinnosta saada jotain könttäskeidaa mahdollisimman halvalla. Ja elääksemme niin kuin puhumme. Meillähän ei ole näissä asioissa juuri muutakaan valtaa kuin _kuluttajan_, koska _kansalaisia_ ei kauheasti näissä asioissa kuunnella.
Comment kaura — 28.09.2008 @ 21:43
PS. En muuten ole mikään puhto ja ihanuus näissä hommeleissa. Mut on edes yritystä. Enkä tee valintoja tai ole tekemättä sillä perusteella, joudunko huonoon valoon kaverien silmissä
Comment kaura — 28.09.2008 @ 21:53
Luomun ekonäkökulma on yhtä vanha kuin ajatus luomusta
Kaura, kieltämättä, kun tuosta muistutit, niin kyllähän minäkin luomun paikallisen ekonäkökulman tunnistan jo nuoruuteni 70-luvulta, mutta tässä nykyisessä globaalissa merkityksessä olen siihen törmännyt vasta vähän aikaa (mikä tietysti saattaa johtua siitä, että olen luomulajissa asennevammainen). Kyllä mun muistaakseni vielä pari vuotta sitten luomukeskustelu käytiin pääasiassa terveellisyyden ja laadun ympärillä (siis julkisessa sanassa, millaista retoriikkaa piirit itse käyttivät, ei ole tiedossani).
Omaa osuuttani tiedostavana kuluttajana olen pyrkinyt toteuttamaan niin, etten ylensyö/ylensyötä ja säilytän hankitut elintarvikkeet niin visusti, ettei roskiin mene mitään. Se kyllä on myönnettävä, että lihaakin ostan. Henkilökohtaisesti minulle tosin olisi vaikeampi luopua maitotuotteista kuin lihasta, mutta taloudessani asuu toisenlaisiakin mielipiteitä. Ja sitt minä en ihan vielä ole prosessoinut pienessä päässäni tarpeeksi sitäkään, miten suuri ristiriita ihmisen luontaisen ruokavalion ja lihattoman ruokavalion välillä olisi.
Öljy on monien tuotteiden valmistamisessa niin korvaamaton raaka-aine, että sen turha polttaminen energiaksi on minustakin ihan pöljää. Sitten kun vielä kohdaltansa aina osaisi arvioida, mikä polttaminen on sitä turhaa!
Olisi tietysti hienoa, jos pienen kuluttajan kalliimmat valinnat automaattisesti paitsi viestisivät halusta vaikuttaa, myös vaikuttaisivat. Ja tuossa oikeastaan piti olla yksi postaukseni pointeista. Siis että jotkin asiat vain viestivät, mutteivät välttämättä vaikuta kovin paljon. Suurimmat vaikutukset on sittenkin niillä tavallisilla tuppisuutuotteilla.
Comment Sun äitis — 28.09.2008 @ 22:18
Ihan lyhvästi kommentoin: länsimaiden elitismi ja luomu ei ihan uppoa, nimittäin niin voimallisia luomukannatuspuheenvuoroja olen kuullut kehittyvien maiden edustajien suusta. Nykyinen tehotuotanto perustuu öljyyn. Kehittyvissä maissa ja aika paljon muuallakin se perustuu myös hypridilajikkeisiin, joita patentoineen monikansalliset yritykset (kuten Monsanto) edustavat puhdasta riistokapitalismia. Paikalliset viljelijät eivät saa esimerkiksi käyttää omaa satoaan se3uraavan vuoden siemeninä, vaan uudet kanlliit siemenet on ostettava joka vuosi. Tansanialainen vieraani kertoi, kuinka nämä suuret yhtiöt hänen kotiseudullaan keinottelivat paikalliset viljelijät ahtaalle. Ostan AINA reilun kaupan teetä, kun se vain on mahdollista, sillä Mburu Ghaturun kertomus nosti kyyneleet silmiini, se oli aito ja tosi. Hän ei ollut kyynistynyt ja katkeroitunut vaan veti uskomatonta ruohonjuuri liikettä, Green Belt Movement, jossa ideana on istuttaa puita ja samalla opettaa naisia lukemaan. Talous- ja hallitusvalta pyrkivät estämään lukutaitokampanjoita, sillä lukutaidottomia on helppo hallita.
Luomun idea on Elävä Maa, siis traktorityön tekee maan pieneliöstö, joka ei kykene elämään kemiallisesti ylläpidetyssä kasvupohjassa. Keinolannoituksen tekemiseen tarvitaan valtava määrä sähköä ja öljyä. Ostan AINA luomua, kun sitä on saatavilla.
Luomutuotanto on kaikkialla maailmassa tarkkaan valvottua ja säädeltyä. Satotasot eivät oikeilla menetelmillä romahda. Luomu ei ole mikään pelastusautomaatti ja siinä on kehittämistä, kuten kaikessa ihmisen toiminnassa.
Uusia innovaatioita tarvitaan. On järkyttävää tietää, miten tehokkaasti energia- ja öljy-yhtiöt lobbaavat niin EU:n kuin WTO:nkin käytävillä.
Hienoa, että ajattelet näitä asioita ja olet tehnyt paljon ekologisia valintoja. Tieto, toiminta ja yritys parempaan ovat ainoita toivoja. Piittaamattomuus on kauhea kohtalo ihmiskunnalle.
Comment Anne — 28.09.2008 @ 22:21
Kysyit: ihminen vai luonto? Vastasit, että ihminen. Minä puolestani vastaan, että luonto.
Kun luonto säilyy, myös ihmisen elinmahdollisuudet on paremmin turvattu. Tämä on perusprinsiippini. Luonto ei kestä tehomaataloutta. Järkkymisen merkkejä on jo nähtävissä joka puolella maapalloa.
Sanotaan, että tarjonta lisää kysyntää, mutta uskon myös siihen, että kysyntä lisää tarjontaa.
Reilun kaupan tuotteet ovat tuotantoketjun alkupäässä mahdollistaneet elinolojen kohentamisen. Pienistä puroista syntyy vähitellen isompia virtoja, myös kassavirtoja.
Mitä vielä? Luomu maistuu paremmalle kuin apulannalla kasvatettu.
Comment Celia — 28.09.2008 @ 22:47
Anne,
merkinnässäni jo kerroinkin, että sinun kirjoituksesi ovat iskeneet säröä luomunäkemyksiini (vaihdoin aikamuodoksikin on ollut elitistinen alkuperäisen on elitistinen sijaan.)
Voi hyvinkin olla, että mielipiteitteni taustaoletukset ovat vanhentuneet, taitavat olla vuosikymmenten takaa. Silloin afrikkalaiset tuttuni kertoivat alkeellisten viljelymenetelmien seurauksena saaduista pienistä sadoista ja jatkuvasta nälänhädästä. Nuo puheet aikoinaan saivat minut uskomaan, että lannoitteet sittenkin ovat pienempi paha, ja biodynaamiset porkkanat ylellisyyttä, johon on varaa vain länsimaissa (on varaa ei edellisessä viittaa rahaan, vaan siihen, ettei ole riippuvainen vain yhdestä vaihtoehdosta.)
Naisten lukutaito ja ekovessat ovat aina olleet lähellä sydäntäni.
Comment Sun äitis — 28.09.2008 @ 23:00
Minä pohdiskelin jokin aika sitten, että onko mitään mieltä kun ostan “tavallista” teetä reilun kaupan teen sijaan mutta sitten olen kummina sri lankalaiselle pienelle pojalle, jonka vanhemmat ovat teeplantaasilla töissä. Antaisinko paremman viestin, jos kuukausittaisen kummirahan sijaan ostaisin kalliimpia reilun kaupan tuotteita? Sitten luin artikkelin (olisiko ollut Hesarissa vai Talouselämässä) siitä kuinka hyvä business reilun kaupan tuotteet ovat vähittäiskaupalle. Nehän ovat lähtöhinnaltaan yleensä “tavallisia” tuotteita kalliimpia, mutta vähittäiskaupan kate% on sama eli reilun kaupan tuotteilla kauppias nettoaa paremmin.
Comment Geranium2010 — 28.09.2008 @ 23:07
Celia,
en tietenkään käy kieltämään, että “Kun luonto säilyy, myös ihmisen elinmahdollisuudet on paremmin turvattu.” Jos maapallon kansoittaminen aloitettaisiin tässä ja nyt puhtaalta pallolta kuin jossakin tietokonepelissä, olisi tietysti viisasta pelata niin, ettei nykyiseen kaltaiseen epäsuhtaan päädytä, vaan homma hoidetaan pallon kantokyvyn rajoissa. Luonto ensin.
Mutkun tässä todellisessa maailmassa on päässyt nitkahtamaan niin, että tasapaino on järkkynyt. Silloin sen etsiminen luonto edellä -näkökulmasta voisi äärimmilleen vietynä merkitä nälänhädän ja joukkokuolemien hyväksymistä.
En pyri esittämään, että ihminen on oikeampi vastaus kuin luonto, päin vastoin tunnustan, että viime kädessä ihmiskunnan tulevaisuus riippuu ekologisesti kestävästä kehityksestä. (ja aika alussa mainitsen, että eettisyys ja ekologisuus tuntuvat kietoutuvan kokolailla yhteen).
Sanon, että jos kahdesta tärkeästä saisi valita vain toisen (kuten Janin kysymys edellytti), valitsisin itse ihmisen, koska ne tarinat, joilla minut on kasvatettu, ovat ihmisyyden arvoa korostavia. ( Olen sellaisen lähimmäisenrakkautta ja vastuullista ihmisiksi olemista painottavan, 50-60-luvulla vallalla olleen perusluterilaisen kasvatuksen tulos.)
Ihmisen valitessani jo epäilin, että nykyään olisi sopivampaa sanoa maapallo. Siksi aloitin Silläkin uhalla, että…
Comment Sun äitis — 28.09.2008 @ 23:44
Gerannium,
juuri tuota valintojen tekemisen vaikeutta yritin pohdinnassani tavoittaa. Onko jokin pienen ihmisen teko todellisuudessa teko oikean asian puolesta, vai onko se vain viesti sen puolesta, että ko. asia koetaan tärkeäksi. Olisiko olemassa muita, tehokkaampia tekoja kuin tuon viestin lähettäminen?
Entä millä perusteella valitaan, mikä milloinkin on arvokkaampi asia kuin toinen arvokas asia?
Comment Sun äitis — 28.09.2008 @ 23:54
“Raadollinen totuus on, että pienetkin muutokset eettisempään ja ekologisempaan suuntaan perustuotannossa toteutettuina, vaikuttavat kokonaisuuteen enemmän kuin suuret muutokset marginaalisilla alueilla.”
Onko tämä joku tutkimustulos vaiko mielipide? Järkevältä se kyllä kuulostaa. Toisaalta mitä ovat käytännössä “pienet muutokset” ja “suuret muutokset”? Nehän voivat olla sama asia? Tässäkään yhteydessä ei voi olla miettimättä asioiden linkittymistä. Asiat eivät koskaan ole joko-tai vaan suhteessa toisiinsa. Elikä:
“Onko siis niin, että marginaalien tehtävä onkin toimia katalyyttinä perustuotannon muutoksille eikä niiden merkitystä saa arvioida vain niiden omien, suorien vaikutusten perusteella?”
Sanoisin, että joo, se on yksi tehtävä. Jonkun on tehtävä jotakin, ihmisyyden ja maapallon, nimissä. On epäeettistä olla tekemättä mitään.
Toisaalta en pysty kyllä puhumaan kuin omasta puolestani. Toivon, että jonakin päivänä pääsen kiinni asemaan, jossa voin tehdä enemmän ruohonjuuritasolla niitä “isoja muutoksia” kuin marginaalissa “pieniä” (joihin tämäkin mielipide lukeutunee).
Uskallanko edes tunnustaa kaikkia niitä asioita, johon jatkuvasti syyllistyn…
Kun matkustan lentokoneella, matkustan yleensä maapallon toiselle puolelle. Kun matkustan maan/osavaltion/tämän asuinkaupunkini sisällä, matkustan usein omalla autolla. Plussapuolella on, että PYRIN käyttäään julkisia, fillaria tai jalkojani, kun se on käytännön syistä mahdollista ja silloin, kun juna/bussi/pyörätievaihtoehdot yleensä on tarjolla (esim. kattavista, vaarattomista pyöräteistä tällä alueella on turha haaveilla ja se saa minut äkäiseksi jatkuvasti).
Kaupassa ostan joskus luomua, mutta enimmäkseen yritän ostaa lähellä (tai omassa maassa) tuotettua ruokaa (tänne tulee Kiinasta ihan hirveästi ruokaa kuten esim. pakastepinaattia; kalaa tulee Afrikasta Victoria-järveltä jne). Jos on varakas, voi ostaa kotimaista kalaa, mutta hyvin suuri osa esim. kalasta viedään Japaniin.
Kannatan Oxfamin kauppaa. Tykkään asioida siellä, kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos erehtyy tekemään impulssiostoksen!:). Ihan liian paljon ostan tavarataloista (Aasiassa valmistettuja tuotteita, ties vaikka lapsityövoimalla) esim. vedenkeitin, kengät, tyyny jne. MITEN niistä voi tietää kuka ne on tehnyt, ja millaisissa olosuhteissa? Australiassakaan valmistettujen tavaroiden suhteen ei voi olla aina varma - vaatteita saatetaan teettää nälkäpalkalla alihankintana tai nyrkkipajoissa, joissa ei ole mitään turvallisuusvalvontaa jne)
Monet kodinhankinnat tehdään meidän perheessä yhteistuumin ja harkiten, ja valitettavan usein taloudellinen tilanne määrää ostopäätöksen. Käyn myös kirppareilla silloin tällöin, ja kierrätän vanhat kamat, jos vain mahdollista.
Vedensäästössä olen paljon, paljon keskivertoaussia parempi.
Olen kuitenkin hyvin tietoinen omasta (liian tuhlailevasta) kulutuskäyttäytymisestäni, vaikken ole pahimmasta päästä lainkaan. Voin vain sanoa, että olosuhteiden ja rahavarojen puitteissa yritän tehdä ekologisesti ja inhimillisesti oikeita päätöksiä. Tämä ajatus antaa jonkinlaisen mielenrauhan.
Lihaa syömme vähemmän kuin 10v sitten ja uskon, että suuntaus tulee jatkumaan, jos asia minusta riippuu!:)
Muuten, jos tekee mieli uutta t-paitaa, niin ks. Fair Trade Catalogue www.newint.com.au (Jotkut suuntautuvat kenkiin, minä t-paitoihin!:)
SÄ, hirmu hyvä kirjoitus!!
Comment Mrs Ruu Oh So Morbidi — 29.09.2008 @ 6:19
Ruu,
no ei tuo “raadollinen totuus jne.” tässä kohdassa erityisesti liittynyt mihinkään tutkimustuloksiin, vaan ihan perusmatikkaan. Esim. jos 10 yksikön joukossa tapahtuu 50% vähennys (vaikka päästöissä tai energiankulutuksessa tai jossain muussa inhassa) on absoluuttinen muutos 5 yksikköä. Jos 1000 yksikön joukossa tapahtuu 5% vähennys, on muutos 50. Eli pienissä joukoissa tapahtuneet suuret suhteelliset muutokset ovat absoluuttisilta vaikutuksiltaan pienempiä kuin suurissa joukoissa tapahtuneet pienemmät muutokset. Tuon perustotuuden kautta aloin ajatella sitä, että oikeasti pitää saada aikaan muutoksia tuotannon ja kaupan valtavirrassa.
Takaisin pieniin, omakohtaisiin sfääreihin
Pitäisköhän kehitellä sellainen meemi, että julkaisee kauppakassinsa sisällön ja ruksii siitä sitten häpeillen yli kaikkea tauhkaa, jota tulee hankituksi sen tarkemmin etiikkaa ja ekologiaa miettimättä? Tätä ajatusta pitää kehittää. Mutta nyt minä lähden junalla Saloon ja selvitän matkan aikana paitsi työjuttuja myös sen, miten ostetaan niitä Ellilän Kirstin mainostamia vessoja kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiolojen parantamiseksi. Tuli nimittäin niin likainen olo, että pitää välttämättä suorittaa jotain puhdistusriittejä. Vessojen osto voisi olla just, mitä etsin!
Comment Sun äitis — 29.09.2008 @ 6:46
Kiitos tuosta matemaattisesta selityksestä. Minulla ei olisi tullut mieleenkään miettiä matemaattista todennäköisyyttä!:)
Meemi-idea on hyvä. Heitä sillä meikäläistäkin, kunhan saat sen harkittua tarpeita vastaavaksi:)
Noista vessoista tulikin mieleeni, että olen unohtanut maksaa tilaamani vessakirjan! Hui, liian “kiire”.
Comment Mrs Ruu Oh So Morbidi — 29.09.2008 @ 9:10
“Jonkun on tehtävä jotakin, ihmisyyden ja maapallon, nimissä. On epäeettistä olla tekemättä mitään.”
Juuri näin! Sanoisin, että _jokaisen_ on tehtävä jotakin, suurta tai pientä, perustuotannossa ja marginaalissa. Uskon kyllä tuohon marginaalin katalyyttivaikutukseen, vaikka aikajänne onkin liian hidas, mitä hyvin havainnollistaa tämä luomun muutos 1970-luvun friikkihommasta nykypäivän mainstreamiksi.
Tieto lisää tuskaa: jos koettaa tehdä liian analyyttisesti päätöksiä kaiken saatavilla olevan informaation perusteella, on kohta rämpimässä melkoisessa lillukanvarsien suossa.
Ehkä kannattaa ajatella, että on yhtä hyvä asia ostaa luomua tai reilua, kunhan ei osta luonnotonta ja epäreilua.
Comment Serenitas — 29.09.2008 @ 10:06
Luomua ja reilua, kulutusta ja pohdintaa
Ensiksi Marginaalin Jani mietiskeli, kannattaako ostaa kahvi reiluna vai luomuna, jos ovat eri paketeisa. Sielläkin virisi vilkas kommenttikeskustelu.
Tämä taas sai Sun Äitis miettimään kulutustottumuksia eettisestä ja ekologisesta näkökulmast…
Trackback Kulutusjuhla — 29.09.2008 @ 10:47
Kahvi nyt on melko helppo ostos, sillä ostaa mitä hyvänsä, niin se on aina ulkomaista.
Mutta sitten on ihan arkipäivän ongelmia, kun esim. jauhoista ei välttämättä tiedä, ovatko ne kotimaisia vai ulkomaisia.
Monissa tuotteista on Lidl ollut pelastaja; sieltä löytyy tuote jonka voi olettaa MTK- ja kepulivapaaksi, jolloin ostan sellaisen.
Sitten tuo eettisyys muissa tuotteissa.
Mikä esim. on lapsityövoimaa?
Comment Petja Jäppinen — 29.09.2008 @ 13:43
Vielä kasviruuan ekologisuudesta.
Asiaan perehtynyt porukka laski, että maailman ihmiset voitaisiin ruokkia kasvisruualla, vain jos samasta ravinnosta tai viljelyalasta riippuvaiset eläimet lopetettaisiin.
Comment Petja Jäppinen — 29.09.2008 @ 13:46