Sitten tuo eettisyys muissa tuotteissa.
Mikä esim. on lapsityövoimaa?

Ensiksi Marginaalin Jani mietiskeli, kannattaako ostaa kahvi reiluna vai luomuna, jos ovat eri paketeisa. Sielläkin virisi vilkas kommenttikeskustelu.
Tämä taas sai Sun Äitis miettimään kulutustottumuksia eettisestä ja ekologisesta näkökulmast…

Juuri näin! Sanoisin, että _jokaisen_ on tehtävä jotakin, suurta tai pientä, perustuotannossa ja marginaalissa. Uskon kyllä tuohon marginaalin katalyyttivaikutukseen, vaikka aikajänne onkin liian hidas, mitä hyvin havainnollistaa tämä luomun muutos 1970-luvun friikkihommasta nykypäivän mainstreamiksi.

Tieto lisää tuskaa: jos koettaa tehdä liian analyyttisesti päätöksiä kaiken saatavilla olevan informaation perusteella, on kohta rämpimässä melkoisessa lillukanvarsien suossa.

Ehkä kannattaa ajatella, että on yhtä hyvä asia ostaa luomua tai reilua, kunhan ei osta luonnotonta ja epäreilua.

Meemi-idea on hyvä. Heitä sillä meikäläistäkin, kunhan saat sen harkittua tarpeita vastaavaksi:)

Noista vessoista tulikin mieleeni, että olen unohtanut maksaa tilaamani vessakirjan! Hui, liian “kiire”.

Takaisin pieniin, omakohtaisiin sfääreihin
Pitäisköhän kehitellä sellainen meemi, että julkaisee kauppakassinsa sisällön ja ruksii siitä sitten häpeillen yli kaikkea tauhkaa, jota tulee hankituksi sen tarkemmin etiikkaa ja ekologiaa miettimättä? Tätä ajatusta pitää kehittää. Mutta nyt minä lähden junalla Saloon ja selvitän matkan aikana paitsi työjuttuja myös sen, miten ostetaan niitä Ellilän Kirstin mainostamia vessoja kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiolojen parantamiseksi. Tuli nimittäin niin likainen olo, että pitää välttämättä suorittaa jotain puhdistusriittejä. Vessojen osto voisi olla just, mitä etsin!

“Onko siis niin, että marginaalien tehtävä onkin toimia katalyyttinä perustuotannon muutoksille eikä niiden merkitystä saa arvioida vain niiden omien, suorien vaikutusten perusteella?”

Sanoisin, että joo, se on yksi tehtävä. Jonkun on tehtävä jotakin, ihmisyyden ja maapallon, nimissä. On epäeettistä olla tekemättä mitään.

Toisaalta en pysty kyllä puhumaan kuin omasta puolestani. Toivon, että jonakin päivänä pääsen kiinni asemaan, jossa voin tehdä enemmän ruohonjuuritasolla niitä “isoja muutoksia” kuin marginaalissa “pieniä” (joihin tämäkin mielipide lukeutunee).

Uskallanko edes tunnustaa kaikkia niitä asioita, johon jatkuvasti syyllistyn…

Kun matkustan lentokoneella, matkustan yleensä maapallon toiselle puolelle. Kun matkustan maan/osavaltion/tämän asuinkaupunkini sisällä, matkustan usein omalla autolla. Plussapuolella on, että PYRIN käyttäään julkisia, fillaria tai jalkojani, kun se on käytännön syistä mahdollista ja silloin, kun juna/bussi/pyörätievaihtoehdot yleensä on tarjolla (esim. kattavista, vaarattomista pyöräteistä tällä alueella on turha haaveilla ja se saa minut äkäiseksi jatkuvasti).

Kaupassa ostan joskus luomua, mutta enimmäkseen yritän ostaa lähellä (tai omassa maassa) tuotettua ruokaa (tänne tulee Kiinasta ihan hirveästi ruokaa kuten esim. pakastepinaattia; kalaa tulee Afrikasta Victoria-järveltä jne). Jos on varakas, voi ostaa kotimaista kalaa, mutta hyvin suuri osa esim. kalasta viedään Japaniin.

Kannatan Oxfamin kauppaa. Tykkään asioida siellä, kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos erehtyy tekemään impulssiostoksen!:). Ihan liian paljon ostan tavarataloista (Aasiassa valmistettuja tuotteita, ties vaikka lapsityövoimalla) esim. vedenkeitin, kengät, tyyny jne. MITEN niistä voi tietää kuka ne on tehnyt, ja millaisissa olosuhteissa? Australiassakaan valmistettujen tavaroiden suhteen ei voi olla aina varma - vaatteita saatetaan teettää nälkäpalkalla alihankintana tai nyrkkipajoissa, joissa ei ole mitään turvallisuusvalvontaa jne)

Monet kodinhankinnat tehdään meidän perheessä yhteistuumin ja harkiten, ja valitettavan usein taloudellinen tilanne määrää ostopäätöksen. Käyn myös kirppareilla silloin tällöin, ja kierrätän vanhat kamat, jos vain mahdollista.

Vedensäästössä olen paljon, paljon keskivertoaussia parempi.

Olen kuitenkin hyvin tietoinen omasta (liian tuhlailevasta) kulutuskäyttäytymisestäni, vaikken ole pahimmasta päästä lainkaan. Voin vain sanoa, että olosuhteiden ja rahavarojen puitteissa yritän tehdä ekologisesti ja inhimillisesti oikeita päätöksiä. Tämä ajatus antaa jonkinlaisen mielenrauhan.

Lihaa syömme vähemmän kuin 10v sitten ja uskon, että suuntaus tulee jatkumaan, jos asia minusta riippuu!:)

Muuten, jos tekee mieli uutta t-paitaa, niin ks. Fair Trade Catalogue www.newint.com.au (Jotkut suuntautuvat kenkiin, minä t-paitoihin!:)

SÄ, hirmu hyvä kirjoitus!!

Entä millä perusteella valitaan, mikä milloinkin on arvokkaampi asia kuin toinen arvokas asia?

Mutkun tässä todellisessa maailmassa on päässyt nitkahtamaan niin, että tasapaino on järkkynyt. Silloin sen etsiminen luonto edellä -näkökulmasta voisi äärimmilleen vietynä merkitä nälänhädän ja joukkokuolemien hyväksymistä.

En pyri esittämään, että ihminen on oikeampi vastaus kuin luonto, päin vastoin tunnustan, että viime kädessä ihmiskunnan tulevaisuus riippuu ekologisesti kestävästä kehityksestä. (ja aika alussa mainitsen, että eettisyys ja ekologisuus tuntuvat kietoutuvan kokolailla yhteen).

Sanon, että jos kahdesta tärkeästä saisi valita vain toisen (kuten Janin kysymys edellytti), valitsisin itse ihmisen, koska ne tarinat, joilla minut on kasvatettu, ovat ihmisyyden arvoa korostavia. ( Olen sellaisen lähimmäisenrakkautta ja vastuullista ihmisiksi olemista painottavan, 50-60-luvulla vallalla olleen perusluterilaisen kasvatuksen tulos.)

Ihmisen valitessani jo epäilin, että nykyään olisi sopivampaa sanoa maapallo. Siksi aloitin Silläkin uhalla, että…