Käykös kellekään koskaan niin, että noteeraa keittiössä, että pippurisekoitus (tai chilijauhe, mustapippurirouhe, kuminat…) on vähissä ja ohjelmoi päähänsä ostoslistalle, että sitä pitää hankkia? Seuraavalla kerralla kaupassa ostoslista aktivoituu päässä ja pippurisekoitus löytää tiensä ostoskärryyn. Ja sitä seuraavalla ja sitä seuraavalla…Ainakin viiden kerran verran, niin että mausteboxi alkaa olla pullollaan pippurisekoitusta (tai chilijauhetta, mustapippurirouhetta, kuminaa…)
Entäs käykös kenellekään samalla tavalla pokkareitten kanssa? Lukee jonkun Hesarin arvostelun Stieg Larssonin trilogiasta ja päättää, että seuraavalla kerralla pitää muistaa ostaa se satsi matkalukemisiksi. Tekee sitten saman toimenpiteen vähintään kahdesti.
Tänään kaikkialla lojuvia dekkareita kaappiin nostellessani havaitsin, että minulla on kaksin kappalein ainakin seuraavia kirjoja:
Mari Jungstedt: I denna ljuva sommartid
Stieg Larsson: Män som hatar kvinnor
Stieg Larsson: Flickan som lekte med elden
Håkan Nesser: och Piccadilly Circus ligger inte i Kumla
Huhuile gmailissani, jos haluat jonkin niistä tai vaikka kaikki.
Viimeksi eilen ihmettelin ruokaa laittaessani, että miksi olen ostanut neljä viimeistä kertaa kurkumaa ja paprikajauhetta maustekaappiin. Kirjojen kanssa ei käy noin, mutta ruoka-aineiden kanssa paljonkin. Joskus jääkaapissa on 5 litraa maitoa, kun olen aina laittanut sen muistilistalleni päähän..
-minh-
Comment minh — 21.05.2009 @ 14:49
Minä ostan margnariinia, kurkkua ja paprikaa monta kertaa peräkkäin. Kirjoja olen sentään ostanut vain yksin kappalein. Työkaverit on ostaneet a) kengät, b) takin ja c) sukat.
Comment Päivi — 21.05.2009 @ 17:04
Hölömöt!
Ostoslistat kirjoitetaan paperille, jotta pää tyhjenisi. Ja ostosten jälkeen lista hävitetään, jottei mitään jää kummittelemaan.
Hyvä on, ei sen paperilla tarvitse olla. Vaikka kännykkään muistilistaan naputtelee, tai jääkaapin oveen raapustaa, etenkin kirjat ja sellaiset. Pääasia (no pun intended) on, ettei kuormiteta omaa muistia, jota on välillä hämmästyttävän vaikea nollata.
Plussana ostoksia ei unohdu, ellei samalla mene lukutaitokin.
Comment anonyymi — 21.05.2009 @ 23:25
Nonni, meitä hölömöjä on siis muitakin!
Ano hyvä, voi tosiaan olla niin, että aivokapasiteetti pitäisi varata johonkin arvokkaampaan. Toisaalta pelkään, että jos siirryn muistilappuihin, en jatkossa enää muista yhtikäs mittään. Paperittomalla arjen pyörityksellä pyrin antamaan aivoilleni jumppaa.
Tuo kirjojen ostaminen kahteen kertaan kaivannee hiukan selitystä. Minulla on tapana lukea ruotsinkielisiä dekkareita työmatkalla. Ostan niitä aina läjän varstoon odottamaan, että on mistä ottaa, kun saan edellisen valmiiksi. Esimerkiksi hiihtolomareissulta Tukholmasta toin toistakymmentä pokkaria ja hullujen päivien aikaan hamstrasin Akateemisesta ison pinon. Siinä pääsi sitten käymään niin, että molempiin nökkösiin eksyi samoja tuttujen kirjoittajien kirjoja.Vielä ei ole löytynyt ottajaa.
Comment Sun äitis — 22.05.2009 @ 13:50
Tack vaan mutta minulta ei ruotsi suju (enää) ! Ei muuten ostoksetkaan ilman listaa, tai siis sujuu muttei tule niitä tarvittuja juttuja vaan kaikkea turhaa (jota jo oli kotona)… mutta aivojumppaa pitäisi tehdä, ehdottomasti. Eikö bloggaaminen ole hyväksi ?!?! =D
Comment Maurelita — 22.05.2009 @ 16:34
Jag kan gärna ta emot Larsson böckerna, för att efter att jag läst dem donera dem vidare, om de inte redan hittat hem någon annanstans.
Comment Nikke — 22.05.2009 @ 22:33
No nythän mä hokasin että Gmailiinhan tuon olisi pitänyt mennä. No, otetaan uusi yritys.
Comment Nikke — 22.05.2009 @ 22:34
Vad bra, Nikke!
Muut jo menivätkin kollegalle. Sovitaan yksityiskohdat meilissä.
t. Sä
Comment Sun äitis — 23.05.2009 @ 10:29
Mulle käy just noin ja etenkin mausteiden kanssa. Mulla on varmaan seitsemän purkkia kardemummaa tällä hetkellä kaapissa. Käytän vielä kauppalistaa, johon kirjaan kaiken puuttuvan ja tarvittavan, mutta tietenkään ihan kaikkea ei aina muista kirjoittaa muistiin, sitten ne listalta uupuvat puutteet aktivoituvat kaupassa aina vain uudestaan ja uudestaan.
Olipas kiva kuulla, että muillakin käy näin! Tää on muuten blogeissa ihan parasta: musta on hauska ja joskus jopa helpottavaa kuulla, että muiden elämässä tapahtuu tai ihmiset kokevat samanlaisia asioita, joita itsekin kokee. Kaikkeen ei löydy aina vertaistukea omasta lähipiiristä.
Comment MissJenny — 23.05.2009 @ 18:49
Meillä käy aina niin, että huomataan kotona, että mustapippuri on lopussa, ja ostetaan sitä sitten mökille. Mökillä on sitten monta pussia eikä kotona yhtään. Usein käyty keskustelu kuuluu: “Onks meillä cous-cousia?” “on, mutta en muista, missä” “no, otetaan varmuuden vuoksi”
Comment Armi — 23.05.2009 @ 23:38