Meripelastajien hinauksessa. Stay tuned: tapahtumakuvaus tulee, kunhan tilanne on pois päältä!

Edit klo 23.35 Edellinen oli kirjoitettu klo 17.50, nyt on kello jo päälle kymmenen, ja matka jatkuu.

 Aamulla lähteissä oli sumuista ja sateista, mutta jotain tunnin päästä keli muuttui pilvipoudaksi ja matka taittui mukavasti, joskin kryssien. Söimme päivän ensimmäiset currykanalla täytetyt sämpylät, minkä jälkeen minä kömmin alas, kun alkoi niin kovasti nukuttaa. (purjeveneen keinunta tekee minut aina uneliaaksi).

 Panokseni purjehdukseen oli, että vaihdoin joka vendassa puolelta toiselle ja jatkoin torkkumistani. Kunnes sitten ajattelin kaivaa tietokoneen esille ja lähettää Seesmic-videon näppäristä käänöksistä kaiken kansan nähtäväksi. Tässä kohtaa alkoi tapahtua.

Joku pojista bongasi jennissä (se on se keulakolmio) repeämän, ja purje laskettiin ja pakattiin siististi pois. Seuraavaksi laskettiin stora ja laskostettiin se puomille. Operaatio oli sen verran rankka, että voimaantumiseksi syötiin soppaa ja ajettiin sen aikaa koneella.

 Vetrein voimin päätettiin seuraavaksi ryhtyä harjoittelemaan myrskypurjeiden nostamista (tuulta oli jotain 9 - 10 m/s eli ei mitään myrskyä, mutta aika navakkaa kuitenkin. Edit 22.6. Tuulimittarin lukema olikin kuulemma 12 m/s, joten aiempi todistajanlausuntoni oli alakanttiin. Kun pienin jenni oli just revennyt, ei tehnyt mieli lähteä urheilemaan isommalla). Fokka meni suljusti. Mutta sen takimmaisen purjeen kanssa tapahtui seuraavaa: just kun paikallinen gastihenkilömme oli kiinnittämässä storan fallia purjeen kulmaan, osui paatin keula rytinällä aaltoon (olimme tässä vaiheessa miltei keskellä Porkkalan selkää, missä aalloilla on tilaa kasvaa aika isoiksi). Se siitä fallista, kirposi hyppysistä ja sotkeutui perästaagin ympärille!

Jatkoimme koneella. Katsoin kelloa. Se oli 16.20.

Sitten loppui löpö . Vaikka aikomuksemme ei alun perin ollut lähteä moottoriveneilemään, olimme kuitenkin ottaneet 10 litraa varalöpöä mukaan. Eli siitä vain tankkia täyttämään. Kone ei kuitenkaan ottanut käynnistyäkseen. Irrotimme konekopan, että jos vaikka pitäisi ilmata. Siinä vaiheessa selvisi, että polttoaineletku olikin röyskynnässä irronnut liitoksesta, ja äsken täytetty löpö sijaitsi nyt pilssissä, ei tankissa.

Viiden paikkeilla siis sijaitsimme puolessa välissä Porkkalan selkää. Storan falli karussa > purjehduskelvottomina. Löpöt lattialla > koneettomina.

Ensin heitettiin laahusankkuri. Sitten laskettiin ankkuri. Edelleen etenimme puolen solmun nopeudella  kohti seuraavaa saarta. Oli aika kutsua ratsuväki paikalle.

 Inkoon meripelastajat lupasivat olla vartissa paikalla. Ja olivatkin. Sitten pääsimme hinauksessa Inkooseen, jossa:

  • hissattiin yksi meidän sälli mastoon selvittämään falli
  • äyskäröitiin pilssi tyhjäksi löpöstä (joka kaadettiin huoltoaseman erotuskaivoon) 
  • revittiin kaksi pussilakanaa palasiksi ja luututtiin turkki. Uudestaan ja uudestaan, kunnes päällimmäinen liukkaus saatiin pois
  • korjattiin putkiliitos
  • tankattiin
  • katsottiin ihaillen, kun meripelastajahenkilö ilmasi moottorin

Nyt ollaan taas matkalla. Jollei enää töpeksitä, olleen perillä n. tunnin päästä (vähän minua kyllä rantautuminen arveluttaa, mutta muuhun tänään koettuun verrattuna pieni laituriin törmääminen on small potatoes! Törmäämisen vaihtoehto on, että vesi on niin matalalla, ettemme pääse laituriin asti, vaan joku saa uida rantaan jollanhakureissulle. Ei olisi ensimmäinen kerta!

Kolme juttua sentään ansaitsee kehut:

  • inkoolaisten toimet. Vapaaehtoistyötä voi muuten tukea lahjoittamalla tilille Aktia 405560-518434
  • navigointi on sujunut mallikkaasti: perinteisen karttavihon lisäksi paatissa on plotteri, ja lisäksi mukana oli iPhoneen ostettu plotteriappsi, joka toimi hämmentävän hyvin
  • akkuun liitettävä Airamin 33 l kylmälaukku, oikein näppärä peli, jonka ansiosta ruokahuolto on toiminut kriisin keskellä hyvin.
Seuraavaksi keskityn jännäämään rantautumista!

 

Edit klo 3.10 Jo jokunen aika sitten onnistuimme murtautumaan mökkiin (kts. kommentti). Nyt saunotaan, kohta nukutaan.