- Kalev jahtklubilla pihvillä? Tekstasi sisko eilen klo 21.04. No ei oltu!

Narut oli irti lähempänä yhtä. Melkin kohdalla tunnelma vielä oli korkealla: tuuli oli takaa 7 m/s ja matka taittui reippaasti spinnutellen. Sitä jos olisi jatkunut (kuten ennusteet lupasivat), olisimme hyvinkin saattaneet yhdeksältä juoda jo jälkiruokakahveja Piritassa. Nyt onnemme kantoi vain puoleen väliin Kasuunia. Sitten tuli ensin pläkä, ja seuraavksi tuuli kääntyi 180 astetta. Kryssien edettiin pitkälle yli Tallinnan matalan, kunnes tuuli taas kääntyi 180 astetta!

Just kun siskon tekstari tuli, olivat sällit nostamassa uudestaan spinnua. Tunti mentiin lujaa! Sitten Gorba bongasi puuskan ja komensi spinnun alas. Siksens hyvä, että huomasi ja sekin oli hyvä, että kohtalaisen kokematon miehistömme sai rätin alas niin sutjakkaasti, sillä seuraavksi mittari näytti jo 14 m/s. Loppu köröteltiin koneella, ja Tallinnaan saavuttiin sateessa.

Aamulla herättiin navakkaan tuuleen: puuskissa 12 m/s pohjoisesta. Yritin puhua JCP:tä ympäri: mitä, jos jäätäisiin päiväksi Tallinnaan ja palattaisiin vasta maanantaina niin ei tarvitsisi toista päivää röyskyttää vastatuuleen. Yrittäjän aika on kallista, eikä ylimääräiseen lomapäivään kuulemma olisi mahdollisuutta. Niinpä lähdimme paluumatkalle klo 13.30. Tuuli ei onneksi merellä tuntunut yhtään niin kovalta kuin Piritassa. Ensimmäiset neljä tuntia nukuin tavoilleni uskollisena. Nukahtaessani tuuli oli 9 m/s pohjoisesta, herätessäni oli ihan pläkä. Sittemmin on tuullut ainakin seuraavista suunnista: koillinen, luode, länsi - vaihtelevassa järjestyksessä.

Nyt mennään koneella, toistaiseksi myös stora on ylhäällä, ja yritetään oikaista Kytön kautta. Jos kaikki menee putkeen, pitäisi rantaan päästä parin tunnin päästä.

Edit 26 minuuttia myöhemmin. Noniin, taas kävi niin, että pläkän jälkeen tuuli alkoi friskata, ja tietenkin juuri silloin, kun alettiin lähetä niitä kapeita paikkoja Kytön vaiheilla. Saatiin taas säpinäharjoitukset fokan pakkaamiseen ja storan laskemiseen (miks hitossa se fokka piti laskemisen jälkeen jättää kannelle lojumaan? Röyskyttämättömässä tilanteessa kaulakannella hortoilu pussitusmielessä olisi vissiin ollut liian helppoa).

Alan vähitellen uskoa, että Gorba luo noita säpinöitä tahallaan. Liian tasainen eteneminen turhauttaa häntä, ja jostain aina pitää saada tilanne päälle. JCP taitaa olla samanlainen adrenaliiniaddikti kuin isänsä, se nauttii selvästi action-vaiheista. Onneksi PA on tehokas, muttei olemukseltaan yhtä kiihkeä kuin Gorba ja JCP. Spöget kehittyvät koko ajan ja kantavat monesta hommasta jo ihan itsenäisesti vastuun. Koulu on kyllä pahuksen kova: Gorba ei millään ymmärrä, ettei kaikkea voi oivaltaa luonnostaan, ettei purjehduskokemus siirry siittiöiden mukana jälkikasvuun, vaan jotkut asiat pitää ihan kauniilla äänellä selittää ja rauhallisesti näyttää.

Ensi viikolla soitan ystävät läpi, jos jollekulle vaikka sopisi lähteä Tallinkin pisteillä seurakseni Tallinnaan. Sellainen matkailu sopii jotenkin paremmin minun vartalolleni!