13.7. Aloittivat Spöget maanpuolustajina Upinniemessä. Itse tapasin illalla entisen työkaverini.

14.7. Heitin Gorban Turkuun, mistä hän jatkoi Biskajalahden ylitykselle ja minä sukuloimaan Turkuun, Säkylään ja Lempäälään. Ääneni alkoi oireilla.

15.7. Vietin Tampereella päivän tansanialaisten opettajien kanssa matematiikan verkkomateriaalista keskustellen. Ääneni hävisi lopulta liki kuulumattomiin.

16.7. Heräsin klo 12, menin päiväunille klo 14, heräsin klo 17, menin nukkumaan klo 19. Ääneni oli täysin hukassa.

17.7. Palautin N97:n. Muun päivää luin dekkaria ja kuuntelin äänikirjaa, en edes yrittänyt puhua kenenkään kanssa.

18.7. Kävin tekstarikeskustelua Gorban kanssa ja tutkin sääkarttoja. Itkin pikkasen, kun ne pöljät päättivät lähteä Brestistä keskelle Keski-Euroopan kesämyrskyä. En puhunut, siivonnut, pessyt pyykkiä, opiskellut, kirjoittanut tansanialaisille palautetta verkkomaterialista… Kunhan lööbailin.

19.7. Olin kaksi tuntia kylvyssä. Otin päiväunet. Luin dekkaria. Katsoin TV-kaistalta kaksi jaksoa Kovaa lakia ja kaksi Wallanderia putkeen. En vieläkään testannut, kantaako ääni. En vieläkään tehnyt mitään hyödyllistä, elin välitilassa.

20.7. Spöge soitti, että armeija on osaltaan ohi tällä erää. Poika itse olisi mieluusti jatkanut, mutta lääkärin mielestä jalka ei vielä kestä, vaikka Töölöstä oli sanottu, että sinne vaan. Suunnitelmat uusiksi, paljon järjestettävää.

21.7. Gorbalta tekstari La Corunasta. Pitäisi selvittää matkareittejä joko saman tien noilta nurkilta tai sunnuntaina Portosta käsin, jos hän sittenkin jatkaa seiluuta alkuperäiseen tavoitteeseen Vigoon. Lisäksi pitää ehtiä kipaista työpaikan kautta. Ja käydä hankkimassa uusi ajokortti, kun huomasin just, että entisestä on naama varissut palasina pois! Ja kirjoittaa nille tansanialaisille.

2 tiukkaa, 4 sikalöysää, 2 tiukkaa.

PS Edelleen on kämppä raivaamatta ja essee kirjoittamatta, vaikka aiottuna on jo viisi viikkoa!