En tiedä, montako soittoa Fonecta ja puhelinoperaattorit ovat saaneet edellisen kirjoitukseni jälkeen. Ainakin yhden, sillä tuo henkilö otti minuun yhteyttä.

Kyseinen henkilö oli ilmoittanut Saunalahdelle (kännykkä) ja Elisalle (lankaliittymä), ettei halua tietojaan julkiseksi. Kirjoitukseni innoittamana hän teki itselleen tunnukset Fonectaan ja löysi 02.fi:stä osoitetietonsa kahdesti! Toinen paikka oli jokin kännykkänumero, jota ko. henkilö ei edes tiennyt itsellään olevan, toinen oli lapsen kännykkäliittymän omistajatieto, jota hän ei ollut ymmärtänyt määrätä salaiseksi (eli ihan samanlainen tilanne, josta jo edellisen merkinnän kommenteissa puhuin). Soitto Fonectaan. Ei tulosta, neuvottiin ottamaan yhteys operaattoriin.

Lapsen kännykkäliittymä oli DNA:lta. Siellä asiakaspalveluhenkilö ilmoitti, että valittavana on joko rasti kohtaan sallin tietojeni näyttämisen tai rasti kohtaan en salli. Mitään valintoja ei ollut tehtävissä. Esimerkiksi niin, että liittymän käyttäjän (=se lapsi) tiedot näytetään, mutta liittymän omistajan (=se vanhempi) tietoja ei. Tai edes niin, että nimi näytetään, muttei osoitetta. Kun henkilömme vielä vain tinkasi, että laskun maksajan tiedot tulisi voida rajata pois 02.fi:ssä näytettävistä tiedoista, oli asikaspalvelija hermostunut totaalisesti. Lopulta hän oli suostunut siihen, että liittymän omistajan osoitetietona näytetään sama osoite kuin lapsella, mutta omistajan nimen piilottamiseen hän ei millään suostunut.

Asiakaspalvelijapojan puolustukseksi voi tietysti sanoa, että minkäs hän säännöille voi. Siltä varalta, että DNA:n päätöksentekoon oikeutettu luokka sattuu kuulumaan Sun äitis -blogin lukijakuntaan, esitän nyt muutamia keissejä, joissa puhelintietojen julkistamiselle pitäisi olla muitakin vaihtoehtoja kuin päälle tai pois.

Tapaus 1
Ajatellaan, että olen nimeltä tunnettu miljönääri, kuten esimerkiksi Herlin tms. Ajatellaan edelleen, että minulla on toisella paikkakunnalla opiskeleva lapsi, joka käyttää miehensä sukunimeä. Tuolle lapselle olen hankkinut kännykkäliittymän.

  • miksi lapseni osoite pitäisi olla löydettävissä minun nimelläni hakuja tehtäessä?
  • miksi minun osoitteeni pitäisi olla löydettävissä lapsen kautta, vaikka olen kieltänyt omien tietojeni julkaisemisen?
  • miksi kenenkään ylipäätään pitäisi tietää, kuka ja missä maksaa kännykkälaskut, eikö luettelo ole sitä varten, että sieltä tavoittaa tyypin, joka numeroa käyttää?

Voidaan tietysti ajatella, että Suomessa on miljonäärin lapsen kappauskiintiö täynnä moneksi vuodeksi, mutta silti! Minusta liittymän käyttäjän pitää voida halutessaan julkaista omat tietonsa ilman, että samalla myös liittymän omistajan tiedot tulevat julkisiksi.

Tapaus 2
Seuraavaksi voitaisiin leikkiä, että olen
a) turkistarhaaja
b) ydinvoimalan pääsuunnittelija
c) mielenterveyskuntoutujan omahoitaja
jne.

Voisin vallan mainiosti haluta julkaista nimeni ja puhelinnumeroni, mutten välttämättä haluaisi tiedottaa, missä asun.

(tarkennus kohtaan c: en missään nimessä tarkoita, että kaikkien mielenterveyskuntoutujien omahoitajilla olisi syytä pelätä kotiosoitteensa paljastumista, mutta tiedän niitäkin tapauksia, joissa asiakas on sen verran takertuva, ettei hoitaja saa sen siunaaman rauhaa, jos osoite on tiedossa. Ja tarkennetaan nyt varmuuden vuoksi a:ta ja b:täkin: tarkoitus ei ole esittää, että eläinaktivistit ja ydinvoiman vastustajat välittömästi hyökkäisivät turkistarhaajien ja ydinvoimalasuunnittelijoiden kotiin, jos saisivat osoitteen selville. Muttei se täysin tavatontakaan olisi.)

***

Siihen aikaan 70-luvulla, kun äijät idänkauppaa teki, naureskeltiin moskovalaisille, joilla ei ollut lainkaan puhelinluetteloita. Itse muistan samoihin aikoihin pitäneeni brittejä vainoharhaisina, kun perheessäni vaihto-opiskelijana ollut tyttö näytti valokuvatonta ajokorttiaan ja selitti vakavissaan, että yksityisyyden suojan vuoksi ajokortit tietenkin ovat kuvattomia. Siihen aikaan Suomi oli oma pieni syrjäinen ja turvallinen saarekkeensa. Mutta näinä nettiaikoina tilanne on ihan toinen. Siksi minusta olisi ihan perusteltua, että ihmiset itse saisivat valita, mitä tietoja heistä julkaistaan. Jos joku haluaa antaa nimensä ja numeronsa, muttei osoitettaan, sen pitäisi olla mahdollista.

Niin ja minusta olisi myös kohtuullista, jos pääsääntö olisi, että julkaisijan pitää aina ensin pyytää lupa ja sitten vasta julkaista. Nythän homma menee niin päin, että ensin julkaistaan ja tiedot otetaan pois netistä vasta, kun ymmärtää sitä pyytää. Kuinkahan moni lankapuhelinmummo tämän tietää?

***

Jos jotakuta nyt jäi ihmetyttämään, mikä se toinen numero oli, jonka henkilömme löysi Fonectasta nimellään, niin kerrottakoon, että se oli joku saat tolkuttomasti ilmaista puheaikaa -sopimus, jonka hän oli sumeana hetkenään jossain citymarketin aulassa tehnyt eikä edes koko liittymän olemassaoloa enää muistanut! Tulipa sekin turha sopimus irtisanotuksi. Samalla henkilö kuitenkin uteliaisuuttaan tiedusteli kyseiseltä operaattorilta, olisiko ollut mahdollista julkaista liittymästä pelkästään nimi ja numero. Kyllä kuulemma olisi. Näin Saunalahdella. Hyvä!

(Sitä sentään jäin miettimään, että näköjään Saunalahdellakin pitää muistaa erikseen joka liittymän kohdalta ilmoittaa, onks julkinen vai ei. Vaikka henkilö oli kieltänyt varsinaisen Saunis-kännykkänsä tietojen ilmoittamisen, niin seuraavan liittymän tiedot jo sutjakkaasti siirtyivät nettiin. Kielto siis kytkeytyi liittymään, ei henkilöön).

Edit 6.8. Kannattaa lukea Vaiheisen kokoamat lakilinkit ja pohdinnat. Kaikki on luettoloissa julkista kunnes erikseen kiellät perustuu viestintämarkkinalakiin (393/2003). MUTTA päinvastoin kuin DNA:n poika oli väittänyt, pitää tietonsa voida kieltää myös osittain ( sähköisen viestinnän tietosuojalaki (516/2004). Sitäpaitsi liittymän omistajan osoitetietojen julkaisemista viestintämarkkinalakikaan tuskin edellyttää!