Sun äitis

Meillä on muutamia kesätraditioita, jotka moni jo tunteekin. Yksi on juhannus Mäntyharjun mökillä, toinen kolmen nuorimman sällin kanssa tehty matka Tallinnaan, kolmas mun ja Gorban lemmenloma etelässä (Piritan maisemissa), neljäs Spögöttimien ja serkkujensa kanssa Heurekassa vietetty päivä. Vakiojuttuja on lisäksi mökkiloma heinäkuun toisella viikolla, paitsi tänä vuonna, kun jalkapotilaan vuoksi se jäi väliin. Ja jos hyvin käy (tänä vuonna kävi) ihana vailla miestä -loma Gotland Runtin aikaan heinäkuun alussa.

Näyttää uhkaavasti siltä, että traditionaaliset temput alkavat olla tältä kesältä suoritettuna ja loma näin muodoin alkaa olla lopuillansa. Tässä raporttia eilisestä Heureka-reissusta. Kokeilin taas sarjakuvaa. Tällä kertaa käytin värikynä-filtteriä kuvissa. Lopputulos on ihan suhero, mutta nyt en ehdi tehdä uusiksi, joten olkoon! Pikkunapista aukeaa linkki html-muotoisen sarjikseen, sen perässä on esikatselukuvia ihan vain blogin yleisilmeen somistuksena ja lopussa vielä pari videota.

Klikkaa tästä!

Edit: Aijuu, unohtui kiittää Heurekan kassaa, paikkaan sen nyt! Sikakalliista lipuista saa alennusta opiskelijakortilla ja OAJ:n kortilla (muistakaa ottaa mukaan, jos teillä on!), mutta meillä ei ollut kortteja (kun Spögejen koulusta ei ole saanut, serkku kirjoitti keväällä ja aloittaa opiskelun vasta syksyllä ja on sikäli välitilassa + mun OAJ:n korttia vain ei jostain syystä ole kahteen vuoteen näkynyt). Korttien puutteessa alennusoikeuden selvittämiseen kelpasi: opintokortti (Spöget), kuitti maksetusta ylioppilaskunnan jäsenmaksusta (serkku), omalla nimelläni tullut Opettaja-lehti + tilinauha, josta näkyi AY-jäsenmaksupidätys (minä). Hyöty yhteensä yli 40 euroa!

- Purjeveneessä on kato se hyvä puoli, että joka paikassa on kahvoja, joihin voi tarttua. Se sopii siksi erinomaisesti myös jalkavaivaisille, sanoi sisko.

Sitä paitsi kryssiosuuksilla jalan koholla pitäminen on äärimmäisen helppo järjestää.

Niinpä Spöget ja Gorba lähtivät perjantaina siskon perheen kanssa pienelle iltapurjehdukselle Espoosta Lähteelään, josta noudin sankarini. Paluumatkaan liittyi monta eläinhavaintoa: peuroja nähtiin kaksi, yksi iso hirvi käveli tienposkessa ja jänis juoksi tien poikki. Sen sijaan karhuepäily oli mitä todennäköisimmin heinäkasa. (Porkkalantie on kapea, mutkainen ja mäkinen ja elukoita vipeltelee siellä täällä, joten kannattaa ottaa todesta nopeusrajoitukset, jotka ovat koko 18,5 km matkalla 30 km/h - 60 km/h)

Uploaded with plasq’s Skitch!

Nyt en ole potilas, vaan lomalainen -viikon muista aktiviteeteista kerrotaan toiste, tai sitten ei

***

Hesarissakin [€] oli tänään maininta Lähteelästä samassa taulukossa, jossa kerrottiin Espoon edustan matkailusaarista. Lähteelä on Porkkalassa sijaitseva Helsingin kaupungin ulkoilualue. Se on mainio lähietappi niille, jotka pääsevät veneellä matkaan vasta iltasella, mutta haluavat kuitenkin viettää yön maissa kiinni (meiän sakin lähtö vierähti kuuteen, kun siskon miehellä oli hiukka proggista. Perillä olivat kymmeneltä, mutta se olikin kryssiä koko matkan.) Satamamaksu on 7 €/vrk (viime vuodesta hinta on noussut 2 €, mutta niin on palvelutasokin, nyt pakettiin kuuluu myös maasähkö).

Lähteelä ei ole vain veneilijöille, vaan alueella (Porkkalanniemen itäosassa mantereella + muutamalla lähellä olevalla saarella) on myös mahdollisuus telttailla. Vuorokausihinta on 7 €, mutta viidelläkympillä voi telttailla koko kuukauden. Ja kyllä, tunnen väkeä, jotka pystyttävät telttansa saareen kuukaudeksi ja elelevät siellä kuin mökillä ikään. Alueella on siistit huussit, keittokatokset, grillipaikat, monta kaivoa ja kahvila, josta voi ostaa tuoretta leipää yms. Lähin kauppa on parin kilometrin päässä.

Alue on laaja. Sitä voi valita, haluaako ihailla paljaita kallioita vai kiivetä lintutorniin. Pikkuinen uimaranta löytyy ja kalastamiseenkin on mainio mahdollisuus, sillä soutuveneen saa vuokratuksi kympillä koko päiväksi.

Lähteelään on Helsingistä vain 45 km ja perille pääsee myös bussilla. Tai no, perille ja perille, loppumatka on taitettava kävellen tuli sitten omalla autolla tai julkisilla. Parkkipaikalta on parin kilometrin matka rantaan, mutta tavaroiden kuskaaminen sujuu kätevästi “maitokärryillä”. Sillä pelillä siirsimme myös keppiveikko Spögen veneeltä parkkiksella odottavaan autoon. Päiväsaikaan liikuntaesteisten on mahdollista päästä autolla perille asti, sillä alueen ystävällinen isäntä Helena Siekkinen avaa spesiaalitapauksissa puomin ja päästää ajamaan rantaan .

Jos etsit ideoita lapsiperheen pienen budjetin lomareissuun Helsingin lähistöllä, voi Lähteelä olla just se juttu. Tekemistä riittää, peruspalvelut pelaavat, autoa ei tarvita, maisemat ovat kuin olisi kauempanakin saaristossa… Sun äitis suosittelee!

Uploaded with plasq’s Skitch!

Ei mulla kyllä ole lupaa tähän kuvaan, mutta tuskin Helsingin kaupunki suuttuu tästä mainoksesta!

Olimme tänään Spögejen kanssa lomamatkalla Helsingissä. Kunnon turistien tavoin kävimme ensin vaihtamassa rahaa. Nimittäin markkoja euroiksi Suomen Pankissa (Koko suvun vanhojen talvitakkien taskuista, kirjoituspöytien siivoamattomien laatikkojen kätköistä, hyllyssä jököttävistä säästöpossuista, unohdetuista käsilaukuista yms. eksoottisista paikoista pojat olivat onnistuneet löytämään niin paljon markkarahaa, että he kävelivät vaihto-operaation jälkeen pankista liki sadan euron haltijoina! Huom! Rahat oli jätetty laskettavaksi edellisenä päivänä).

Nuuhkimme siinä samalla entisiä kotikulmia Kruununhaassa ja jatkoimme sitten kauppatorin ja Espan kautta Erottajalle. Kelpo turisteina olimme päättäneet katsastaa Päivälehden Museon tarjonnan. Perusnäyttelyyn olimme tutustuneet jo usein aikaisemminkin, joten nyt pääasiallinen uteliaisuutemme kohdistui Metron 25-vuotista taivalta esittelevään näyttelyyn.

- Muistaks kun minä viime viikolla kysyin, miten siinä niin voi käydä, ettei Metroa sittenkään aleta rankentaa Espooseen kuin vasta joskus monen vuoden päästä, vaikka talvella luvattiin, että rakentaminen alkaa jo 2009? kysyi toinen Spöge.

- Nyt mä ymmärrän miks! Eihän Metron rakentamisesa näytä ennenkään mitkään puheet ja aikataulut pitäneen, hän jatkoi.

Paitsi tietoa, näyttelyssä oli tarjolla myös toimintaa. Simulaattorilla voi harjoitella metrojunan ohjaamista välillä Myyrmäki-Sörnäinen. Halukkaita ohjaajia ei ollut jonoksi asti, joten väliä saattoi ajella useammankin vuoron.

Ottamastani valokuvasta tuli tietysti ihan suhru, joten simulaattoriasiassa pitää luotaa vain sanaan. Perusnäyttelyn puuhapaikoista sen sijaan sain napattua muutaman kuvan. Kas tässä:

Mielenkiintoinen mekaninen laite, joka tulostaa reaaliajassa

Kuin jättiläisjoulukalenteri, luukuista paljastuu jänniä juttuja

Lattian lasiluukun läpi voi kurkkia alakerran painokoneita. Alakertaan voi tietysti myös mennä (mutta se ei ole läheskään niin jännää kuin luukun läpi salakatselu)

Karusellissa voi pyöriä Karin luomien pilakuvahahmojen kanssa

Ristikko ei ole pahan vaikea, muttei ihan lällärikään.

Spöget haluavat lopuksi tähdentää, että he ovat kuvissa mukana vain esittelijän ominaisuudessa, vempainten todellinen koderyhmä on huomattavasti alle 17-vuotta! Heitä itseään kiinnostivat paljon enemmän vanhojen sanomalehtien jättimäiset näköislakanat seinillä, vanhat dokumenttielokuvat ja muinaiset painomenetelmät.

Museoon on vapaa pääsy, se löytyy osoitteesta Ludviginkatu 2-4 ja on auki ti – su klo 11-17.

Missä?

Jo kymmenen vuotta kesätoimiimme on kuulunut käynti Heurekassa. Kaava on aina sama: ovelle kymmeneksi, kiertelyä, eväsruokailua ulkokatoksessa, kiertelyä, pois kello seitsemän, kun ovet suljetaan.

Tänä vuonna vaihtuvina näyttelyinä ovat “Minä pelissä” ja “Peilaudu”. Pelinäyttelyä varten kannattaa varata riittävästi aikaa, että ehtii kokeilla pelaamista kunnolla. Meitä oli sopiva neljän hengen sakki (Spöget + serkkunsa + minä), ja pelasimme liki joka peliä. Monet niistä olivat niin yksinkertaisesti toteutettavissa, että niiden ideoita voi soveltaa kotona, koulussa tai kapakassa. Aion. Ainakin koulussa, kapakasta en tiedä.

Peilinäyttelyltä odotin paljon, sillä olen kaleidoskooppifriikki. Alku oli lupaava, alueelle kuljettiin peiliputkessa, kuin kaleidoskoopissa ikään. Kulmittain asetettujen peilien väliin saattoi koota värillisistä puikoista ja muovipaloista oktaedrejä ja dodekaedrejä. Napista vääntämällä sai luotua leikkinäyttämölle haamun. Labyrintissä teloi helposti nenänsä. Mutkapeileissä muuttui kääpiöksi. Esittelyjutskat olivat sinänsä ok. MUTTA ohjeet ja ilmiöiden selitykset oli minusta esitetty huomattavasti huonommin kuin päänäyttelyssä.

Esittelyekstit oli liimattu tyylikkään näköisiin pyöreisiin tolppiin kohteen lähistölle. Tekstit oli kolmella kielellä eikä tolppa pyörinyt, joten ohjeen joutui välillä lukemaan selkä kohteeseen päin. Tosi hankalaa yrittää pitää mielessä mikä osa minnekin tulee työntää, kun osia ei nää samalla, kun lukee ohjeen! Lisäksi tekstit olivat pitkiä ja kankeita, tuli mieleen videon käyttöohjeet, jotka on käännetty näkemättä itse laitetta. Ja monesta vempaimesta puuttui lyhyt ja ytimekäs tiivistys siitä, mihin ilmiöön homma perustuu.

Hauskinta oli hölmöillä pihalla auringonpaisteessa tiedepuisto Galilein vempainten kimpussa. Tämän vuoden kiehtovin tuttavuus oli rakentaa kaarisilta puupaloista.

***

Tätä sitten treenasimme vielä kotonakin (käyttämämme tikut olivat Spögen “hirsimökin” pulikoita, siksi niissä on päässä loveukset, joita ei siltapuuhassa välttämättä tarvita). Tiivistetty sillanrakennuksen resepti:

• kaksi tikkua pohjalle, yksi puoleenväliin päälle
  

• kaksi tikkua poikkipienan päälle
  

• nostetaan pohjimmainen pari ylös ja kiilataan poikkipuu syntyneeseen haarukkaan
  

• jatketaan…
  

• …kunnes silta on valmis